Sanna Hosion blogit

Lateropulsio (a.k.a ”pusher-oireyhtymä”) on vakava asentohäiriö, jota esiintyy erityisesti aivoverenkiertohäiriön jälkeen, ja joka voi merkittävästi vaikeuttaa kuntoutumista. Potilas työntää itseään aktiivisesti halvaantuneelle puolelleen ja vastustaa kaikin keinoin kehon suoristamista, vaikka hänellä ei olisi varsinaista lihasheikkoutta ns. terveellä puolella. Ilmiö ei johdu tahdonalaisesta päätöksestä tai lihasvoiman puutteesta, vaan aivojen virheellisestä käsityksestä pystyasennosta suhteessa painovoimaan. Tämä poikkeama kehon sisäisessä vertikaalisuuden hahmotuksessa altistaa potilaan kaatumisille ja vaikeuttaa merkittävästi istuma- ja seisoma-asennon hallintaa sekä kävelyn oppimista uudelleen. (Kuvat Karnath 2014, Karnath & Broetz 2003) Tutkimusten mukaan lateropulsiota esiintyy jopa yli puolella potilaista akuuttivaiheen aikana ja noin 23 prosentilla subakuutissa vaiheessa (Dai et al. 2022). Vaikeaa pusher-oireyhtymää esiintyy arviolta noin 12,5 %:lla aivoverenkiertohäiriön...

Olit nuori ja kaunis, täynnä elämää ja tulevaisuus edessä. Kesäisenä yönä olit tuttusi kyydissä kun autonne joutui onnettomuuteen. Sinut löydettiin pahoin vaurioituneesta autosta ja kiidätettiin sairaalaan. Tuosta hetkestä on jo aikaa. Tilanne oli vaikea ja johti vaikeaan aivovammaan, liikuntakyvyttömyyteen, etkä pystynyt syömään tai puhumaan. Fysioterapeuttisi kertoi alun olleen todella vaikea, kuntoutuksen alkaessa pystyit vain kääntämään päätäsi hieman toiseen suuntaan maatessasi. Olisiko näin vaikeasta aivoavammasta vielä mahdollisuus kuntoutua, päästä elämään edes hieman omannäköistä elämää ja toteuttaa omia unelmiaan? Tapasin sinut ollessasi noin parikymppinen nuori nainen. Tapasimme sattumalta, ja yhden kesäkuukauden ajan sain tutustua sinuun ja oppia tuntemaan sinua. Muistan, miten alkuun haasteita olivat muun muassa huono unenlaatu ja nukkuminen, istuma-asento tai ylipäätään asennot olivat sinulle vaikeita jopa tuen kanssa, pään kannattelu oli erityisen työlästä ja vain hetkit...

Kliinisestä päättelystä puhutaan paljon tänä päivänä fysioterapiassa ja hyvä niin. Uusimmassa Fysioterapia -lehdessä 5/2022 Saija Karinkanta kirjoittaa "Vaikuttavaa fysioterapiaa asiakas kerrallaan". Artikkelissa Karinkanta kuvaa olemassa olevia prosesseja ja niiden saumatonta sujuvuutta, jotka ovat erityisen tärkeitä kuntoutusprosessissa. Lisäksi hän korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä menetelmien ja käytänteiden osalta, kuitenkin korostaen yksilöllisyyttä, ei rutiininomaisesti kaikille samaa kaavaa tai mallia tuputtaen.  "Jokainen on yksilö ja jokaisella on yksilölliset oireet, ongelmat ja historia, mutta myös tavoitteet, unelmat ja haaveet".  Neurologisessa fysioterapiassa tuntuu välillä yksilöllisyys unohtuvan. Tämä kuntoutujaryhmä jos jokin omaa erityisen vaihtelevan kirjon erilaisia toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Diagnoosia kun ei voida hoitaa, niin erityisesti korostuu liikkeen ja ei-tyypillisen liikkeen analyysi. Käypä hoito-suositukset eivät tule kosk...

Tämän kuntoutujan tarina ja oireet alkoivat ja etenivät päivän aikana hitaasti, alkuun oli vaikeuksia liikkumisessa ja ensihoito kävi kotona, mutta pyysivät tarkkailemaan tilannetta. Päivän aikana tilanne kuitenkin huononi niin, että jalat lähtivät lähes kokonaan alta ja läheisellä oli täysi työ saada kuntoutuja autoon ja lähimpään sairaalaan. Sairaalassa oireet etenivät edelleen ja myöhemmin kuvissa selvisi infarkti aivorungon alueella. Liuotusta ei enää voitu tehdä. Alkuun oikean puolen raajat olivat täysin pleegiset ja puheen tuottaminen ja nieleminen oli vaikeaa. Kuvistuskuva, harjoitteet selinmakuulla Aivorunkoon (väliaivot, aivosilta ja ydinjatke) kohdistuneet vauriot voivat aiheuttaa ongelmia ihan peruselintoimintojen säätelyssä (hengitys ja verenkierto, vireys- ja valvetilan säätely) ja voi aiheuttaa pahimmillaan vakavia, henkeäkin uhkaavia ongelmia. Se on myös erityisen tärkeä sensorisen ja motorisen tiedon siirtämisessä aivojen ja kehon välillä. Kun kyseessä on aivorungon alu...

Se oli joulukuun 7. vuonna 2020 kun tavattiin. Olit sairastunut kolme kuukautta aiemmin ja kun pääsit kotiin, aloitit fysioterapian kanssani. Kuulin huhuja ja puhettakin, että sairaalassa ollessasi olit levoton, et juuri nukkunut ja treenasit päivin ja öin. Niin kovasti halusit päästä takaisin kuntoon. Haaveilit palaavasi töihin, jotta voisit jäädä työstä eläkkeelle, et sairaslomalta. Kun näin sinut, en tiennyt miten pysyit pystyssä, miten pääsit kävelemään edes lyhyitä matkoja ilman apuvälineitä tai miten yleensäkään pärjäisit kotona. Käytössäsi oli alkuun pyörätuoli. Epäilin kykyäsi liikkua, koska pelkästään istuessa vartalon kallistaminen sivulle aiheutti kaatumisen. Onneksi testatessa ehdin napata jalastasi kiinni, jottet pudonnut kokonaan plintiltä. Kävelytestiä tehdessä kuljin vierelläsi, koska pelkäsin kaatumistasi. Alkuun kärsit kovista kivuista halvaantuneessa kädessäsi ja se meinasi totaalisesti väsyttää sinut. Kivun aiheuttama unettomuus, stressi ja pelkokin ajoivat lopulta ...

Six Bäck ei välttämättä kerro vartalosi toiminta- kyvystä, mutta voi kiinnittää katseita Viimeisten viikkojen aikana olen useamman kuntoutujan kanssa keskittynyt vartalon lihasten harjoitteluun, teemana kori kuntoon! Teema sai alkunsa erään kuntoutujan puolison toteamuksesta kun olivat tehneet treenejä yhdessä kotona. Coresta tuli kori ja vaimon "valmennuksessa" harjoitteet sujuivat uusin termein! Core-harjoittelusta posturaalisen kontrollin tukena olemme jutelleet kaikkien kuntoutujieni kanssa ja useat heistä ovat kertoneet, että parhaat "kiksit" he saavat vartalon ja coren harjoitteista. "Niiden jälkeen olo on usein pidempään hyvä, jäykkyys vähenee ja tasapaino on parempi ja liikkuminen helpompaa".  AVH:n seurauksena usein vartalon lihakset heikkenevät ja fysioterapiassa huomiota tulisi kiinnittää myös ns. paremman puoliskon vartalon lihasten harjoitteluun. Hyvä vartalon toimintakyky on todettu merkittäväksi tekijäksi ennustettaessa myöhempää kuntoutumis...

MITEN KUNTOUTETAAN? Onko koolla väliä? Tutkimusten mukaan kuntotumisen ennuste ei ole riippuvainen aivoverenkiertohäiriön/ vaurion koosta. (Starkey et al. 2012)  Neurologisessa kuntoutuksessa määrä ei myöskään korvaa laatua. Tutkimusten mukaan, mikäli kuntoutuminen ei aiheuta muutoksia aivoissa ei tapahdu myöskään uudelleen oppimista. Pelkkä toistojen lisääminen ei anna meille parempia tuloksia, vaan tehtävien tulisi myös aiheuttaa muutoksia kortikaalisesti - "repetition without repetition". Kuntoutus tulee perustua yksilölliseen arvioon kuntoutujan tarpeista, ja kuntoutujat tarvitsevat erilaista kuntoutusta optimaaliseen palautumiseen. (Kerr et al. 2017) Optimaalinen kuntoutus vai kompensaatio? Tässä kysymys TULES-terapiaa tekeville. Jos selkänsä loukannut urheilija tulee vastaanotolle, niin mihin fysioterapianne perustuu ja miten ohjaatte hänen kuntoutusta? Tai jos polvileikkauksen jälkeen työssäkäyvä rakennustyömies kertoo työssään vaadittavan paljon matalissa työasennoiss...

Kaiken erikoisosaamisen hallitseminen fysioterapiassa on mahdotonta. Jokainen fysioterapeutti toimii parhaan osaamisensa mukaan ja pyrkii kuntouttamaan asiakkaitaan parhaalla ammattitaidollaan mahdollistaen heille paremman elämänlaadun ja optimaaliset mahdollisuudet selviytyä arjesta. Jatkuva kouluttautuminen ja tutkimustiedon tarkastelu tuntuu olevan itselle arkipäivää, vie toisinaan aikaa arjen työstä, mutta asiakkaat tuntuvat olevan tyytyväisiä yhteistyöllä saamiimme tuloksiin. Olen Bobath-erikoistunut fysioterapeutti, mutta mitään valmista mallia/valmista kaavaa minulla ei kuntoutujalle ole tarjota kun hänet tapaan. Bobath on lähestymistapa - ei resepti eikä malli, jonka mukaan tehdään terapiaa.  Jokaisella kuntoutujalla on oma liikkumisen tai toiminnan ongelma, jonka vuoksi he tulevat fysioterapiaan. Fysioterapia keskittyy optimaaliseen kuntoutustulokseen, emme hoida diagnoosia🙈. Alla oleva kaavio ohjaa kliinistä päättelyäni, jonka pohjalta suunnittelen yksilöllisesti terap...

I just got back home from Helsinki where we had an intensive studies with Julie Vaughan-Graham from Canada . Julie is an Advanced Bobath Instructor in IBITA and also PhD in University of Toronto. She has her own practice in Toronto called Physio-Logic. She has done lots of research about clinical reasoning and she amazed the participants with it while analysing, making hypotheses and treating the patients. The course was a workshop and also an introduction to the Bobath Concept. The days included theoretical sessions, practical work and patient demo's by the instructor.  The days were full of theory about the foot as an sensory and motor organ, the locomotion - a whole body activity, how the locomotion and postural control is controlled by neuronal mechanisms and of course how we can use body-weight support training as a tool in therapy. I'd like to share some highlights from the course by Julie Vaughan-Graham. The Bobath Concept is a living concept and one of the m...

Maaliskuun aamu klo 06! Painokevennettyä kävelyharjoittelua ei tulisi ajatella ainoastaan liikkumisen paranemisen kannalta. Sillä voidaan vaikuttaa myös posturaaliseen kontrolliin ja mm. yläraajan toimintoihin, sen avulla voidaan muuttaa/vähentää tonusta, lisätä alaraajojen lihasvoimaa, parantaa verenkiertoelimistön toimintaa ja vahvistaa luun tiheyttä. Se vaikuttaa myös suoliston ja rakon toimintaan, ja sillä on psykologisia hyötyjä. 2012 Dobkin et Duncan julkaisivat tutkimuksen, jossa tuotiin esille tuloksia painokevennetyn (BWST), robottikävelyn (RAST) ja normaalin tasamaalla tehdyn kävelyn (TK) tutkimuksista. Toistaiseksi ei ole voitu osoittaa BWST:n tai RAST:n olevan parempi kuin TK. Heidän yhteenvedossaan on koottu useita tutkimuksia kyseisistä menetelmistä. Ongelmana on että aiemmin uskottavasta menetelmästä tehdyt hyvinsuunnitellut, satunnaistetut tutkimukset ovat olleet pettymys. Tutkimuksissa interventioryhmät ovat sisältäneet AVH-, parkinson-, MS, selkäydinvamma-, sekä...

Kurssin viimeisenä päivänä saimme luennon painokevennetystä kävelyharjoittelusta ja ylipäätään kävely/juoksumattoharjoittelusta osittaisilla selkäydinvammakuntoutujilla. Taustaksi voisi sanoa, että kouluttajamme-Julie on käyttänyt kävelymattoharjoittelua PALJON kuntoutujiensa kanssa, mutta painokevennystä useimmiten vain minimaalisella kevennyksellä. Normaalin kävelyn oppiminen vaatii loadingia ja unloadingia (suomeksi: ?). Tutkimusten mukaan painokevennetyssä harjoittelussa tulee olla alle 30% henkilön omasta painosta. Julie (kouluttaja) käyttää paljon vähempää kevennystä. Erityisen tärkeää on miettiä, mitä harjoittelulla halutaan saavuttaa eli tulee olla yksilöllisesti mietitty kenelle on tarpeen. Neurofysiologiset todisteet tukevat BWST:n (Body-weight-support treadmill) käyttöä. Tutkimuksia BWST:stä on tehty paljon, mutta merkittävät RCT-tutkimukset puuttuvat. Potilasaineiston valinta ei ole ollut onnistunut ja tavoitteet BWST-harjoitteluun ovat epäselviä kirjallisuudessa. T...