Miten ja kuka kuntouttaa - onko väliä?

MITEN KUNTOUTETAAN?

Onko koolla väliä? Tutkimusten mukaan kuntotumisen ennuste ei ole riippuvainen aivoverenkiertohäiriön/vaurion koosta. (Starkey et al. 2012) 

Neurologisessa kuntoutuksessa määrä ei myöskään korvaa laatua. Tutkimusten mukaan, mikäli kuntoutuminen ei aiheuta muutoksia aivoissa ei tapahdu myöskään uudelleen oppimista. Pelkkä toistojen lisääminen ei anna meille parempia tuloksia, vaan tehtävien tulisi myös aiheuttaa muutoksia kortikaalisesti - "repetition without repetition". Kuntoutus tulee perustua yksilölliseen arvioon kuntoutujan tarpeista, ja kuntoutujat tarvitsevat erilaista kuntoutusta optimaaliseen palautumiseen. (Kerr et al. 2017)

Optimaalinen kuntoutus vai kompensaatio? Tässä kysymys TULES-terapiaa tekeville. Jos selkänsä loukannut urheilija tulee vastaanotolle, niin mihin fysioterapianne perustuu ja miten ohjaatte hänen kuntoutusta? Tai jos polvileikkauksen jälkeen työssäkäyvä rakennustyömies kertoo työssään vaadittavan paljon matalissa työasennoissa työskentelyä? Ohjaatteko heille välttämään heikon kohdan kuormitusta ja etsitte parhaimmat mahdolliset apuvälineet, joiden avulla ei tarvitsekaan uudelleen oppia vaan kompensoidaan? Sama kysymys koskee neurologista kuntoutusta. Ohjaammeko kuntoutujia optimaaliseen toimintaan ja liikkumisen pariin sairastumisen jälkeen vai opetammeko esim. AVH-kuntoutujaa käyttämään vain paremmin toimivaa puolta tai väärillä, niveliä kuormittavilla liikemalleilla siirtämään palikoita laatikosta toiseen?

Diagnoosit vaihtuvat, mutta perustyö on silti samaa fysioterapiaa. Sama päämäärähän tulee olla fysioterapiassa, oli asiakas sitten tules- tai neurologinen kuntoutuja. Työmme perustuu kliiniseen päättelyyn ja prosessi on jatkuvaa. Jokainen terapiakerta aloitetaan toimintaa tai liikkumista arvioiden. Sen hetkisen tilanteen ja tutkimisen yhteydessä muodostetaan hypoteesit ja suunnitelma fysioterapian sisällölle. Fysioterapian jälkeen arvioimme, miten terapia vaikutti ja mitkä hypoteesit hylätään ja mitä uusia huomioita nousi esille. Tämä jatkuvan arvioinnin ja päättelyn prosessi pyörii ja pyörii.  

KUKA KUNTOUTTAA?

Rahalla saa ja hevosella pääsee - vai miten se oli? Suomessa kuntoutuksen rahoitus on jakaantunut monelle taholle ja siksi vaihtelevan värikästä. Lisäksi Kela ei pysy perässä eläkeiän siirtyessä yhä pidemmälle eteenpäin ja kuntoutus siirtyy 65-vuotiailla perusterveydenhuollon harteille.

Onko perusterveydenhuollossa samat ohjeistukset alueittain? On ja ei ole. Esimerkiksi meidän alueella KSSHP on laatinut yhteisen ohjeistuksen "Lääkinnällisen kuntoutuksen terapioiden ja muiden kuntoutustoimenpiteiden myöntämiselle". Ohjeistuksesta huolimatta ei pienessä Keski-Suomessa pystytä tasa-arvoiseen ohjeistuksen noudattamiseen. Toisaalla perusterveydenhuolto käyttää palveluseteliä, toisaalla pyritään toteuttamaan omana toimintana. Paino sanalla "pyritään".Ja vaikka alueellisia eroja onkin, niin on lainvastaista muuttaa erikoissairaanhoidossa tehtyä kuntoutussuunnitelmaa. Syy ei voi olla, että kun "meillä ei yleensä ole kuin tuo kerran viikossa myönnetty näille"

Herääkin kysymys, mikä on julkisen tahon ammattilaisten osaamisen taso ja miten heitä koulutetaan? Onko heillä riittävä tieto- ja taitotaso arvioimaan kuntoutustarvetta ja tekemään vaativan kuntoutuksen terapiaa kaikille yli 65-vuotiaille? Kela vaatii yksityisiltä huikeita koulutus- ja kokemusmääriä, mutta miten tämä on hoidettu julkisella puolella? Toivonkin, että myös julkisen sektorin kollegoilleni mahdollistetaan paremmat edellytykset tässä tärkeässä roolissa toimimiseen koulutusten ja lisäosaamisen kautta.

Rauhallista joulua ja menestystä vuoteen 2021!

TAB