AVH-kuntoutujan paluu arkeen kipujen ja kyynelten jälkeen

Se oli joulukuun 7. vuonna 2020 kun tavattiin. Olit sairastunut kolme kuukautta aiemmin ja kun pääsit kotiin, aloitit fysioterapian kanssani. Kuulin huhuja ja puhettakin, että sairaalassa ollessasi olit levoton, et juuri nukkunut ja treenasit päivin ja öin. Niin kovasti halusit päästä takaisin kuntoon. Haaveilit palaavasi töihin, jotta voisit jäädä työstä eläkkeelle, et sairaslomalta.

Kun näin sinut, en tiennyt miten pysyit pystyssä, miten pääsit kävelemään edes lyhyitä matkoja ilman apuvälineitä tai miten yleensäkään pärjäisit kotona. Käytössäsi oli alkuun pyörätuoli. Epäilin kykyäsi liikkua, koska pelkästään istuessa vartalon kallistaminen sivulle aiheutti kaatumisen. Onneksi testatessa ehdin napata jalastasi kiinni, jottet pudonnut kokonaan plintiltä. Kävelytestiä tehdessä kuljin vierelläsi, koska pelkäsin kaatumistasi. Alkuun kärsit kovista kivuista halvaantuneessa kädessäsi ja se meinasi totaalisesti väsyttää sinut. Kivun aiheuttama unettomuus, stressi ja pelkokin ajoivat lopulta verenpaineet niin korkealle, että ambulanssilla teit pikavisiitin keskussairaalalle. Useat lääkekokeilut tehtiin, mutta homma meni vain huonommaksi. Fysioterapiassa kipuja ei ollut ja usein unettoman yön jälkeen terapiassa saatoit nukahtaa, kun keho hetkeksi rauhoittui ja stressi laantui. Hiljalleen kuitenkin käden kipu alkoi vähentyä, uni parantua ja ruokakin maistua. Olit laihtunut lähes 20 kiloa sairastumisen myötä, mutta puoli vuotta sairastumisesta, tilanne alkoi kääntyä. Tänä päivänä paino on palannut entiselleen sairautta edeltävään tilanteeseen.

Kuitenkin edelleen nukkuminen oli vaikeaa tuntoherkkyyden ja kipujen vuoksi. Vaimon vieressä nukkuminen ei onnistunut unettomuuden ja levottomuutesi takia. Kun pohdimme yhdessä eräällä terapiakerralla jaksamista ja kuntoutuksen etenemistä, keskustelimme myös nukkumiseen liittyvistä mahdollisista peloista. Sairaskohtaus oli tullut sinulle aamuyöllä ja pohdimme, voisiko sillä olla yhteys heikkoon nukkumiseen. Keskustelun aikana esille nousi muitakin asioita, pelkoja ja epävarmuutta tilanteesta, joista toivoin sinun puhuvan jollekkin asian osaavalle. Useita kyyneliä vuodatettiin kyseisen käynnin aikana ja huomasin, miten vaikea asia oli sekä sinulle että vaimollesi. En tiedä, mitä sitten tapahtui, mutta seuraavasta kerrasta alkaen olit kuin toinen ihminen. Täynnä tarmoa ja energiaa ja kerroit myös unien parantuneen. Puolen vuoden "shokkivaiheen" jälkeen, alkoi sinun kohdallasi oikeasti tapahtua kuntoutumista. Kehosi ja mielesi aloittivat yhteistyön ja nyt tuo työ palkitaan. Et tarvitse nukkumiseen lääkitystä ja nukut kertomasi mukaan hyvin.

Töihin pääsit palaamaan kaikkien lääkärien epäilyistä ja vastustuksista huolimatta toukokuun alussa 2021, eli noin 9 kuukautta sairastumisesta. Fysioterapiassa olet käynyt keskimäärin kaksi tai kolme kertaa viikossa ja kotona harjoittelet jatkuvasti. Yhdellä jalalla seisominen oli jostain syystä "the must" juttu sinulle ja olikohan vapun aikaan kun harjoittelun tiimellyksessä otit harmillisesti osumaa myös kodin parketteihin. Onneksi ei mitään kummempia sattunut, eikä se ainakaan harjoitteluun vaikuttanut. Ehkä kuitenkin jonkin verran toppuutusta kuulit fysioterapeutilta. Kesä meni lämmöstä ja auringosta nautiskellen, lomallekin ehdit ja lomavideolla esittelit rinnelaskeutumista Härmässä. Tulevan talven tavoitteet ovat selvät: hiihtämään on päästävä. Kuntosalilla jo käytiinkin ja se alkaa hiljalleen sujua, joskin toistaiseksi hieman aiempaa kevyemmin painoin.

Nyt on joulukuun 7. vuonna 2021. Vuosi siitä kun tavattiin. Totesit "meidän yhteisen taipaleen" vuosipäivänä: "Voi hyvänen aika, miten on erilaista verrattuna vuoden takaiseen. Ei voi edes käsittää, miten kauhea olo silloin oli". "On mahtavaa kun kuntoutuminen menee koko ajan eteenpäin ja kuinka pystyn päivä päivältä liikkumaan paremmin ja kävelyäkään ei tarvitse ajatella koko ajan."

Sitten näytit minulle parit tasahypyt salissa ja mitäs muita temppuja tulikaan siinä mieleen:). 

Jos työ on ollut sinulle suuri innostava lisä arkeen ja myös kannustin kuntoutua edelleen, niin en voi olla mainitsematta upeaa vaimoasi, joka kulkee rinnallasi. Alkuun hän oli mukana fysioterapiassa ja toimi assistenttina jos jonkinlaisissa harjoitteissa. Useat onnenkyyneleet koettiin yhteisten käyntien aikana. Hän myös kannusti ja komensi sinua kotona harjoitellessa, vaikka aina et meinannutkaan uskoa mitä sanottiin. Kun tilanteesi alkoi kohentua, hän palasi töihin ja kuten mainittiin, sinä painelit pian perässä omaan työhösi. Tuo upea yhteistyö välillänne on ollut suuri voimavara koko tämän kuntoutumisen ajan ja se jatkuu edelleen. Viime viikolla hän pääsi vihdoin mukaan pitkän atuon jälkeen ja hämmästeli harjoitteiden muuttuneen paljon haastavammiksi ja miten paljon muutosta näkyikään, mitä kotona ei ehkä tule edes ajatelleeksi. 

Kohta on joulu ja tänä jouluna voit oikeasti nauttia joulun tuoksuista, mauista ja yhdessä olosta läheistesi kanssa. Fysioterapeuttina olen ylpeä sisukkuudestasi, edistymisestäsi ja onnellinen kaikista saavutuksistasi viimeisen vuoden aikana. Kohdallasi voidaan todeta, että kyllä kuntoutus kannattaa läpi elämän!

"Onnistuminen on asenne 

Se on avoimmuutta uusille ideoille,

halukkuutta kuunnella,

innokkuutta oppia,

halua kasvaa ja joustavuutta muuttua!"

- BJ Gallagher -

Jouluisin terveisin,

The Amazing Brain

TAB