Sanna Hosion blogit

Neurologinen fysioterapia, minun juttu, hämmentävän koukuttava ala, salapoliisityötä ja siistiä ajatusten ja vinkkien prosessointia, joiden seurauksena yksilöllinen ja usein hyvin spesifi projekti yhdessä kuntoutujan kanssa. Kaikki päivät ovat niin erilaisia, kaikki yksilöt ovat omalaatuisia ja jokainen hetki on täynnä ihmeitä kohtaamisesta, ja vuorovaikutuksesta, sisältäen onnenkyyneleitä ja hikipisaroita. Kertovat kovasta työstä, jota kaikki kuntoutujat ovat valmiina tekemään omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ja entäs sitten nämä päähenkilöt, aivan upeat ja ihmeelliset kuntoutujat. Kuntoutujat, jotka päivästä toiseen taistelevat ja kuntouttavat itseään kohti parempaa liikettä ja toimintaa. Fysioterapeuttina mietin usein heidän omistautumistaan prosessiin, miten he avaavat oman tarinansa minulle ja ovat valmiita kirjoittamaan sitä yhdessä ensitapaamisesta eteenpäin.  Miten meidän polut sitten ovat kohdanneet, sitä ei tarina kerro. Jokainen löytää oman kohtalotoverinsa usein sa...

Last fall, almost at Christmas, I had three weeks of visitation in Germany. I was working as a physiotherapist in Kassel at Schulungszentrum, and doing my 3rd assistantship as a Bobath Instructor candidate in Leer. The first week was fantastic and the time was running like crazy! I enjoyed the praxis I was working in and all the patients working with me. All the patients had their specific and individual goals and lots of motivation and we really had fun while working. Most of the patients had a stroke, but I also had patients with MS and/or ataxia. My bosses, Adrian and Anders, were very nice and hospitable to me and it was easy to enjoy the moments with the bosses, but also with the group of physiotherapists, and occupational and speech therapists. In the praxis, I had new and high-quality equipment for therapy and also some extra help with translations. Here are some pictures of that week and working moments: After the first week, I took some time to relax and get prepared for my 3r...

Omaisten ja potilaiden huoli ja epätoivo - miten niitä voisi lievittää? Onko tästä vielä mahdollisuus kuntoutua? Miten tuon käden saisi edes jotenkin toimimaan, vai saako sitä? Miten tämä kävely ja liikkuminen voisi olla helpompaa? Pärjäänköhän yksin? Mitenköhän tuota puolisoni kuormaa kotitöissä voisi keventää, kun joutuu minuakin auttamaan?  Yllä olevat kysymykset ja paljon muuta pyörii kuntoutujien ja heidän läheisten mielissä aivoverenvuodon tai -infarktin tai -trauman jälkeen. Samoja kysymyksiä miettivät varmasti useat neurologisen sairauden tai tilanteen eteen joutuneet ihmiset. Tässä blogissa kirjoitan melko sattumanvaraisesti ajatuksia siitä, mitä itse olen viime aikoina kuntoutujien, heidän omaisten ja kollegoidenkin kanssa pohtinut. Ihan lähiaikoina minuun otti yhteyttä eräs omainen ja kysyi mahdollisuutta tehdä suositusta kuntoutukseen. Hämmentävää, ettei sitä ollut tehty vaikka hänen omainen oli toistaiseksi vielä paikassa, jossa niitä todella tehdään. Yleensähän yksity...

"We want to help our patients to move optimally. Everybody learn to move again after stroke but quite often with compensatory strategies." Viikko Bobath Advanced kandidaatin Line Syren klinikalla, Marstrandissa syvensi jälleen osaamistani aivoverenkiertohäiriöiden kuntoutukseen. Vartalon liikkuvuus ja dynaaminen stabiliteetti ovat pohja taloudelliselle ja tehokkaalle liikkumiselle. Viikon aikana luennoilla käytiin koko evoluution kirjo, miten asentomme on muuttunut sitten alkuihmisten ja mihin se on menossa nykyisen teknologian ja työn vaatimusten vuoksi. Huonot työasennot ja tietokoneiden aikakausi muuttavat asentotottumuksiamme ja vaikka kurssilaisilla ei neurologista sairautta ollutkaan, niin usealla meistä oli heikkoutta vartalon stabiliteetissa, heikko aktivaatio tai selkeää asymmetriaa  vartalon syvissä lihaksissa tai lantion hallinnassa. Pystyasennon kannalta lantion seutu on isossa roolissa liikkumisemme kannalta. Lantion optimaalisen toiminnan takaamiseksi ja t...

Mr.Paatelma - Hands On! Fysioterapialehdessä 5/2017 oli artikkeli : Markku Paatelma "Tohtori, joka ei luovu kliinisestä työstä". Juttu oli pitkälti kokeneen kollegamme tarinaa fysioterapiasta ja kouluttautumisesta ja elämästä! Jutusta haluan nostaa esiin myös Markkua huolestuttavan asian valmistuvien fysioterapeuttien kädentaidoista. Opetuksen rahoituksen kiristyminen on vaikuttanut käytännön opetuksen vähenemiseen, kentälle tulevat opiskelijat osaavat hakea tietoa, mutta käytännön toteuttaminen on haastavaa. Kun kädentaitoja aiemmin arvostettiin, nykyään tuntuu korostuvan ohjaajan rooli ja neuvotaan "kädet irti potilaasta", sanoo Paatelma. Tämä "Hands on" -asia on pohdituttanut Markun jutun lisäksi tällä viikolla useissa eri tilanteissa. Keskiviikkona lehtitoimittaja teki juttua lastemme fysioterapeutista, joka on kokenut NDT-terapeutti. Keskustelimme muun muassa siitä, että miten lasta ohjataan terapiassa. Tavoitteenahan on, että hiljalle...

On ollut tuhti viikko kyläilyä ja puheluita neurologian poliklinikoilla pitkin Keski-Suomea, palautteen kirjoittelua ja yhteistyötä kollegoiden kesken sekä yksityisen että julkisen sektorin taholla. Peruspositiivinen fiilis ja ajattelinkin kirjoitella hieman niistä ennen pääsiäisen riemuja! Voimaannuttavia kevätaamuja Maanantaina tapasin neurologin, josta kuulemani perusteella muodostama ennakkokäsitys oli "mister - minä tiedän kaiken". Asiakkaalleni oli varattu aika botox-pistoksia varten ja muutenkin uuden neurologin tapaaminen kuntoutusasioissa. Koska tilanne oli asiakkaalleni jännittävä, pyysi hän minua mukaan ja myös neurologille oli asiasta viestitty. Vastaanotolla lääkärin lisäksi oli myös sairaanhoitaja mahdollisia pistoksia varten. Botoxista keskusteltiin paljon, ja sillä lopputulemalla, että kokeillaan toistaiseksi konservatiivista hoitolinjaa = fysioterapiaa. Keskusteltiin mahdollisesta jatkosta, mikäli terapialla ei päästä sovittuihin tavoitteisiin. Neurolog...

Maaliskuun aamu klo 06! Painokevennettyä kävelyharjoittelua ei tulisi ajatella ainoastaan liikkumisen paranemisen kannalta. Sillä voidaan vaikuttaa myös posturaaliseen kontrolliin ja mm. yläraajan toimintoihin, sen avulla voidaan muuttaa/vähentää tonusta, lisätä alaraajojen lihasvoimaa, parantaa verenkiertoelimistön toimintaa ja vahvistaa luun tiheyttä. Se vaikuttaa myös suoliston ja rakon toimintaan, ja sillä on psykologisia hyötyjä. 2012 Dobkin et Duncan julkaisivat tutkimuksen, jossa tuotiin esille tuloksia painokevennetyn (BWST), robottikävelyn (RAST) ja normaalin tasamaalla tehdyn kävelyn (TK) tutkimuksista. Toistaiseksi ei ole voitu osoittaa BWST:n tai RAST:n olevan parempi kuin TK. Heidän yhteenvedossaan on koottu useita tutkimuksia kyseisistä menetelmistä. Ongelmana on että aiemmin uskottavasta menetelmästä tehdyt hyvinsuunnitellut, satunnaistetut tutkimukset ovat olleet pettymys. Tutkimuksissa interventioryhmät ovat sisältäneet AVH-, parkinson-, MS, selkäydinvamma-, sekä...

Hieman harmistuneena istuin kirjoittamaan tätä blogiani. Luin äskettäin hienon ja puhuttelevan blogin, jonka oli kirjoittanut kollegani Susanna Antikainen. Hän käsitteli blogissaan muun muassa sitä, että jos et osaa tai tiedä työssäsi jotain, niin ota selvää tai ohjaa tarvittaessa asiakas eteenpäin. Susannaa kompaten: Kun et osaa - opiskele, Kun et tiedä – konsultoi, Kun et ymmärrä – tutki!  Oma huolenaihe ja murheellisuus koskee viime aikoina tapaamiani kuntoutujia ja heidän lähiverkostoaan. Molemmilla kuntoutujilla on taustalla aivotapahtuma ja jo melko pitkä aika kulunut. Kuntoutujien tai heidän läheistensä toivo kuntoutumisesta ja sen mahdollisuuksista oli ikävästi "teilattu" neurologin ja fysioterapeutin toimesta.  Toivottavasti blogini herättäisi keskustelua siitä, miten kuntoutumisen tuloksia ennustetaan, kuka ennustaa ja onko edes tarve ennustaa?   Jokainen katu on tarkoitettu kuljettavaksi.. Viime kesänä "meikäläisen matti" sai aivoinfarkti...