Vaikuttavaa fysioterapiaa yksilöllisesti - omia ajatuksia kliinisestä päättelystä
Kliinisestä päättelystä puhutaan paljon tänä päivänä fysioterapiassa ja hyvä niin. Uusimmassa Fysioterapia -lehdessä 5/2022 Saija Karinkanta kirjoittaa "Vaikuttavaa fysioterapiaa asiakas kerrallaan". Artikkelissa Karinkanta kuvaa olemassa olevia prosesseja ja niiden saumatonta sujuvuutta, jotka ovat erityisen tärkeitä kuntoutusprosessissa. Lisäksi hän korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä menetelmien ja käytänteiden osalta, kuitenkin korostaen yksilöllisyyttä, ei rutiininomaisesti kaikille samaa kaavaa tai mallia tuputtaen.
"Jokainen on yksilö ja jokaisella on yksilölliset oireet, ongelmat ja historia, mutta myös tavoitteet, unelmat ja haaveet". 
Neurologisessa fysioterapiassa tuntuu välillä yksilöllisyys unohtuvan. Tämä kuntoutujaryhmä jos jokin omaa erityisen vaihtelevan kirjon erilaisia toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Diagnoosia kun ei voida hoitaa, niin erityisesti korostuu liikkeen ja ei-tyypillisen liikkeen analyysi. Käypä hoito-suositukset eivät tule koskaan löytämään yhteneviä linjoja, koska jokainen avh-kuntoutuja omaa yksilölliset oireet, vaikka tukos olisi samalla alueellakin aivoissa. Vaurion koollakaan ei ole väliä, koska jokainen kuntoutuja on yksilö ja kuntoutuu eri tavalla. Myöskään ajallisesti ei voida ennustaa milloin kuntoutuminen tapahtuu, silti lääkärit tuputtavat tuutista että ensimmäisen vuoden jälkeen ei kuntoutumista enää ole. Sen tutkimuksen voi minulle lähettää, mistä tämä tieto löytyy ja millaista terapiaa on tehty, että tähän johtopäätökseen on päädytty - kiitos.
Ja jassoo... No tässä on peiliin katsomisen paikka meillä fysioterapeuteillakin. Miten yksilöllisesti osaamme kuntoutujia terapoida ja löydämmekö ne kuntoutujan kannalta merkittävimmät konstit? Mihin suosituksemme perustuvat ja miten kirjaamme ne?
Kliininen päättely neurologisessa fysioterapiassa vaatii terapeutilta ymmärrystä tyypillisistä liikemalleista ja miksi kuntoutujan liikemalli on muuttunut. Onko se epätyypillinen vai ehkä kompensatorinen liikemalli? Mitä kuntoutuja tekee, miten hän sen tekee ja miksi hän tekee sen juuri noin? Liikeanalyysi antaa meille vinkkejä kuntoutujan potentiaalista, eli mitä pystyy tekemään ja toisaalta muuttuneesta toiminnasta, eli mikä ei vielä onnistu? Kun tutkimusta tarkennetaan, voidaan arvioida, onko ongelmana tuntopuutokset tai muu sensorisen informaation tunnistaminen, hahmottamisen vaikeudet, voiman tuoton heikkous, liikkeiden eriyttämisen vaikeus, rajoitusta liikeradoissa, väsyminen liikettä toistettaessa eli kestävyysominaisuudet, tai jokin kognition rajoite. Kun analyysissa saadaan riittävästi tietoa kuntoutujan oleellisista heikkouksista, voidaan niitä käyttää kliinisen päättelyn pohjana ja muodostaa liikediagnooseja tai mitä kukakin työssään tykkää käyttää.
Mittareita tarvitaan myös ja niiden sopivuus on aina hyvä tarkistaa, mittaako ne sitä mitä halutaan? Neurologisessa fysioterapiassa olen itse suosinut 10 metrin kävelytestiä, Bergin tasapainotestiä, TIS-testiä (trunk impairment scale) ja puristusvoimatestiä. Näillä saan melko kattavan kuvan kuntoutujan toimintakyvystä ja lisäksi käytän Bobathin kliininsen päättelyn mallia MBCPtä, joka perustuu liike- ja toiminta-analyysin käyttöön terapiasuunnitelman, hypoteesien ja uudelleen arvioinnin tekemisessä. MBCP-mallissa on paljon yhteneväisyyksiä ICF:n kanssa, mutta siinä myös pohditaan tarkemmin liikkeen laatua tehtävissä, ei ainoastaan suorittamista.
Hienoa, että Fysioterapia -lehdessä on nostettu esille kliinisen päättelyn merkitystä. Merkitys korostuu kaikissa kuntoutujaryhmissä! Karinkannan tavoin toivon, että asiakkaat kohdataan yksilöinä parempien tulosten saavuttamiseksi ja kannustankin kaikkia neurologista fysioterapiaa tekeviä kollegoitani olemaan rohkeita ja pohtimaan sekä syventämään osaamista kliiniseen päättelyyn. Mitä parempia siinä olemme, sen paremmin osaamme valita oikeat interventiot, keinot ja työkalut kuntoutujiemme parhaaksi!
Syksy tulee ja tuulet puhaltelee,
TAB
Kommentit
Lähetä kommentti