The amazing brain

Se oli joulukuun 7. vuonna 2020 kun tavattiin. Olit sairastunut kolme kuukautta aiemmin ja kun pääsit kotiin, aloitit fysioterapian kanssani. Kuulin huhuja ja puhettakin, että sairaalassa ollessasi olit levoton, et juuri nukkunut ja treenasit päivin ja öin. Niin kovasti halusit päästä takaisin kuntoon. Haaveilit palaavasi töihin, jotta voisit jäädä työstä eläkkeelle, et sairaslomalta. Kun näin sinut, en tiennyt miten pysyit pystyssä, miten pääsit kävelemään edes lyhyitä matkoja ilman apuvälineitä tai miten yleensäkään pärjäisit kotona. Käytössäsi oli alkuun pyörätuoli. Epäilin kykyäsi liikkua, koska pelkästään istuessa vartalon kallistaminen sivulle aiheutti kaatumisen. Onneksi testatessa ehdin napata jalastasi kiinni, jottet pudonnut kokonaan plintiltä. Kävelytestiä tehdessä kuljin vierelläsi, koska pelkäsin kaatumistasi. Alkuun kärsit kovista kivuista halvaantuneessa kädessäsi ja se meinasi totaalisesti väsyttää sinut. Kivun aiheuttama unettomuus, stressi ja pelkokin ajoivat lopulta

It has been tough times, almost two years with covid. It's really making everybody's life difficult and uncertain. Of course, I hope everyone could be safe and healthy without the virus, but I think it's difficult. People are getting sick and healthcare is under pressure all over the world. I hope every one could get the vaccination and at least minor influences of the virus or not at all. But this is new normal and we should still go on and live. How does it affect to my life or work?  Well, first of all, I returned to my work from a long sickleave, the longest in my life ever, when covid-19 started to spread. I love my work and it was truly uncertain times in spring 2020. At first all rehabilitation and physiotherapy was ordered to stop. What the hell?? How was my patients going to survive? They'll live, but how was the quality of life? I didn't stop the therapies and also others kept doing their work after first shock. We needed to be extremely careful with the c

Omaisten ja potilaiden huoli ja epätoivo - miten niitä voisi lievittää? Onko tästä vielä mahdollisuus kuntoutua? Miten tuon käden saisi edes jotenkin toimimaan, vai saako sitä? Miten tämä kävely ja liikkuminen voisi olla helpompaa? Pärjäänköhän yksin? Mitenköhän tuota puolisoni kuormaa kotitöissä voisi keventää, kun joutuu minuakin auttamaan?  Yllä olevat kysymykset ja paljon muuta pyörii kuntoutujien ja heidän läheisten mielissä aivoverenvuodon tai -infarktin tai -trauman jälkeen. Samoja kysymyksiä miettivät varmasti useat neurologisen sairauden tai tilanteen eteen joutuneet ihmiset. Tässä blogissa kirjoitan melko sattumanvaraisesti ajatuksia siitä, mitä itse olen viime aikoina kuntoutujien, heidän omaisten ja kollegoidenkin kanssa pohtinut. Ihan lähiaikoina minuun otti yhteyttä eräs omainen ja kysyi mahdollisuutta tehdä suositusta kuntoutukseen. Hämmentävää, ettei sitä ollut tehty vaikka hänen omainen oli toistaiseksi vielä paikassa, jossa niitä todella tehdään. Yleensähän yksityisel

Six Bäck ei välttämättä kerro vartalosi toiminta- kyvystä, mutta voi kiinnittää katseita Viimeisten viikkojen aikana olen useamman kuntoutujan kanssa keskittynyt vartalon lihasten harjoitteluun, teemana kori kuntoon! Teema sai alkunsa erään kuntoutujan puolison toteamuksesta kun olivat tehneet treenejä yhdessä kotona. Coresta tuli kori ja vaimon "valmennuksessa" harjoitteet sujuivat uusin termein! Core-harjoittelusta posturaalisen kontrollin tukena olemme jutelleet kaikkien kuntoutujieni kanssa ja useat heistä ovat kertoneet, että parhaat "kiksit" he saavat vartalon ja coren harjoitteista. "Niiden jälkeen olo on usein pidempään hyvä, jäykkyys vähenee ja tasapaino on parempi ja liikkuminen helpompaa".  AVH:n seurauksena usein vartalon lihakset heikkenevät ja fysioterapiassa huomiota tulisi kiinnittää myös ns. paremman puoliskon vartalon lihasten harjoitteluun. Hyvä vartalon toimintakyky on todettu merkittäväksi tekijäksi ennustettaessa myöhempää kuntoutumis

Seuraava kirjoitus on tehty kuntoutujan luvalla ja kuvien käyttöön on kuntoutujan suostumus. Nimi on muutettu. Puolitoista vuotta siihen meni kunnes tehokkaan kuntoutuksen avulla Heikki pääsi eroon pyörätuolista. Molempien reisihermojen vaurio aiheutti totaalisen paraplegian ja alaraajojen lihakset eivät toimineet lainkaan. Ensimmäisen vuoden jälkeen aloitettiin painokevennetty kävelyharjoittelu, jossa tavoitteena oli paremman pystyasennon saavuttaminen ja asennon hallinta kävelyn aikana. Painokevennys oli noin 10 % kehon painosta ja vauhti noin 1.0km/h. Alkuun Heikki jaksoi kävellä yhteensä noin 10 minuuttia ja taukoja oli pidettävä 3-4 kertaa. Pitkään pyörätuolissa istuminen oli aiheuttanut myös toiminnallisia muutoksia asennon hallintaan ja tukilihasten pituuteen ja käyttöön, joten jo asennon ylläpito oli haastavaa ja yläraajojen tuki oli aluksi välttämätön. Heikki sai 10 kertaa kävelykuntoutusta Kelan kustantamana ja ne toteutettiin 2 kertaa viikossa. Vauhti lisääntyi ja matka pide