The amazing brain

Miten minusta tuli fysioterapeutti ja kouluttaja? Eihän näin pitänyt IKINÄ käydä.. Useasti olen polkuani ja tarinaani miettinyt, ja kaikessa ei-ikinä -kavalkaadissaan se on suorastaan hämmentävän upea.  Miten Norssin lukion liikuntalinjalta, Jyväskylästä päädyttiin JAMKiin ja fysioterapialinjalle? Yritin kyllä kaikkeni vielä pääsykokeiden haastattelussakin ettei minua valittaisi kouluun. Kerroin haastattelijalle, että "olen täällä vain kun johonkin piti hakea ja tavoitteeni on päästä liikunnalle". Kuitenkin pääsykokeet menivät muutoin ilmeisesti hyvin, koska kutsu fysioterapeuttiopintoihin tuli ja syksyllä 1997 aloitin opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 42 muun kokelaan kanssa. Ensimmäisen vuoden jälkeen ajattelin, että onpas tämä tylsää ja mitäköhän muuta sitä voisi tehdä. Päätin pitää välivuoden ja ilmoitin opintojen päättämisestä kansliaan. Ihminen, joka on tottunut suorittamaan aina kaiken vähintään kohtuullisella tasolla, oli uuden edessä. Mitäs sitten? Tuolloin pe

"Jos ihminen on oikeesti kokenut tällaisen muutoksen elämässään, että hän on sairastunut tai vammautunut näin vakavasti, minä olen sitä mieltä, että hän on oikeutettu maailman parhaaseen terapiaan ja kuntoutukseen." Näinhän se on ja ehkä tämä on se jokin, joka minua työssäni ajaa eteenpäin. Pitkästä aikaa kuitenkin blogien äärelle. Ollut paljon kaikkea muuta, joten kirjoittelu ollut tauolla. Kuitenkin nyt oli taas sen verran ajatuksia, että ehkä voisi jotain kirjoitella tännekin. Siitähän se sitten lähti: Bobath on niin mun juttu ja niin tuntuu olevan monen muunkin tuttavan kollegan, jotka työskentelevät aikuisten neurologisten kuntoutujien kanssa . Kai se vaan niin on, että samankaltaiset ajatukset ja päämäärät ohjaavat samanlaiset ihmiset samoille poluille. Tässä blogissa kirjoitan siis Bobath lähestymistavasta aikuisneurologisessa kuntoutuksessa. Bobath-lähestymistapa on saanut alkunsa 1950 luvulta ja nyt 74 vuotta myöhemmin, nimi on säilynyt ja joitain ajatuksia alkutaip