Sanna Hosion blogit

Painokevennetty kehikko, kävelymatto, valjaat ja ehkä vielä robottiavusteinen eksoskeleton – harva neurologisen kuntoutuksen väline herättää yhtä paljon toiveita kuin painokevennetty kävelykuntoutus ( body weight-supported treadmill training , BWSTT). Lupaus on houkutteleva: potilas pääsee ottamaan askelia turvallisesti jo silloin, kun itsenäinen kävely ei vielä onnistuisi. Mutta kun tuore tutkimusnäyttö laitetaan puntariin, kuva on huomattavasti moniulotteisempi kuin markkinointipuheet usein antavat ymmärtää. Olen koonnut seuraavaan blogitekstiin, mitä AVH- ja osittaisen selkäydinvamman kuntoutuksen tutkimus tällä hetkellä sanoo – ja miksi Bobath-viitekehys suhtautuu menetelmään terveen kriittisesti. Blogikirjoitus on tarkoitettu ammattilaisille, ja asiasta kiinnostuneille, eikä korvaa yksilöllistä kliinistä arviointia. Painokevennetyn kävelykuntoutuksen soveltuvuus tulee aina arvioida potilaskohtaisesti osana kokonaisvaltaista kuntoutussuunnitelmaa. Mitä painokevennetty kävelykunto...

Dynaaminen lähestymistapa – ei jäykkä protokolla Neurologinen kuntoutus on murroksessa. Aivojen muovautuvuudesta tiedetään enemmän kuin koskaan, ja tekoäly kirjaa potilaiden liikkeitä millisekunnin tarkkuudella. Silti yksi lähestymistapa pitää pintansa jo seitsemättä vuosikymmentä: Bobath-konsepti. Miksi? Vastaus löytyy konseptin ytimestä. Bobath ei ole tekniikkakokoelma eikä kiinteä hoitoprotokolla. Se on yksilöllinen, kokonaisvaltainen terapeuttinen viitekehys, jonka tavoitteena on optimoida liikkumisen palautuminen ja potentiaali henkilöillä, joilla on neurologinen patofysiologia (Vaughan-Graham ym. 2019/2020). Toisin sanoen: se on tapa ajatella ja päätellä kliinisesti — ei resepti. Historiallisesti konsepti sai alkunsa 1940-luvun Lontoossa, kun voimistelunopettaja Berta Bobath ja lääkäri Karl Bobath yhdistivät käytännön havaintonsa ja teoreettisen ymmärryksensä avh-potilaiden kuntoutuksesta. Berta oivalsi jo ennen neuroplastisiteetin tieteellistä todistamista, että hermosto...

Liikkeen ja aistien tanssi - kohti kokonaisvaltaista toimintakykyä Bobath-lähestymistavan sydämessä sykkii kiehtova ajatus: liike ei ole vain lihasten supistumista, vaan aivojen mestarillinen taidonnäyte. Se on sensorimotorista integraatiota – saumaton vuoropuhelu, jossa aivot kutovat aistimuksista ja motorisista käskyistä tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Kun tämä yhteys on parhaimmillaan, liike on kuin soljuvaa musiikkia: vaivatonta, taloudellista ja täydellisesti tilanteeseen sopivaa. Bobath-maailmassa liike ei koskaan ala tyhjästä. Se on aktiivinen, ennakoiva prosessi, jossa aivot valmistavat näyttämön jo ennen ensimmäistäkään näkyvää elettä. Aivot ovat kuin taitava ennustaja, joka vertaa jatkuvasti odotettua aistipalautetta todellisuuteen. Neurologisen vaurion myötä tämä sisäinen ennuste voi särkyä, mikä näkyy arjessa hitautena, kömpelyytenä tai turhauttavina kiertoteinä eli kompensaatioina. Terapeuttinen työ onkin tämän ennustuskyvyn hidasta ja huolellista uudelleenrakentamist...

Lateropulsio (a.k.a ”pusher-oireyhtymä”) on vakava asentohäiriö, jota esiintyy erityisesti aivoverenkiertohäiriön jälkeen, ja joka voi merkittävästi vaikeuttaa kuntoutumista. Potilas työntää itseään aktiivisesti halvaantuneelle puolelleen ja vastustaa kaikin keinoin kehon suoristamista, vaikka hänellä ei olisi varsinaista lihasheikkoutta ns. terveellä puolella. Ilmiö ei johdu tahdonalaisesta päätöksestä tai lihasvoiman puutteesta, vaan aivojen virheellisestä käsityksestä pystyasennosta suhteessa painovoimaan. Tämä poikkeama kehon sisäisessä vertikaalisuuden hahmotuksessa altistaa potilaan kaatumisille ja vaikeuttaa merkittävästi istuma- ja seisoma-asennon hallintaa sekä kävelyn oppimista uudelleen. (Kuvat Karnath 2014, Karnath & Broetz 2003) Tutkimusten mukaan lateropulsiota esiintyy jopa yli puolella potilaista akuuttivaiheen aikana ja noin 23 prosentilla subakuutissa vaiheessa (Dai et al. 2022). Vaikeaa pusher-oireyhtymää esiintyy arviolta noin 12,5 %:lla aivoverenkiertohäiriön...

”Ymmärräthän Kalle, että sinä olet invalidi ja pyörätuolissa”? Kuntoutumista ei enää kahden vuoden jälkeen tapahdu, joten kuntoutustakaan ei enää tarvita”. Näillä sanoin Kalle tuli kohdatuksi kuntoutussuunnitelmapalaverissa ja kuntoutusta vähennettiin radikaalisti, mutta miksi. Vuosi tämän jälkeen Kalle soitti minulle ja kertoi, kuinka oli juuri eilen käynyt rollaattorin kanssa kävellen hakemassa postin ulkoa (100m) ja liikkuu sisällä myös sen turvin, pääsee itse hoitamaan puutarhaansa ja on saanut itse kunnostettua terassin, vaikka vuosi sitten sanottiin ettei onnistu ja pystyasennon harjoittelu on täysin turhaa. Mitä siis on tapahtunut? Kallen elämä sai dramaattisen käänteen, kun äkillinen infektio johti selkäydinvammaan. Vamma, tuhoisa isku, vei häneltä liikuntakyvyn ja pakotti hänet arvioimaan kaiken uudelleen. Ensimmäiset kuukaudet olivat täynnä epävarmuutta ja kipua. Sairaalasänkyyn sidottuna Kalle kamppaili uuden elämänsä todellisuuden kanssa. Lääkärit rajoittivat hänen liik...

Otsikko ja tämän blogin teema sai alkunsa youtube -videon jälkeen, jossa kollegani Reija Karjalaisen kanssa keskusteltiin selkäydinvammakuntoutuksesta. Totesin jossain vaiheessa keskustelua, että "paljonhan meillä kuluu aikaa terapiassa valmisteluun ja osavaiheiden harjoitteluun, kävelyä sinällään ei välttämättä harjoitella lainkaan, vaan se on sitten omaa harjoittelua". Tästä oli herännyt kysymyksiä kuulijoilta: Mitä te sitten oikeesti teette siellä fysioterapiassa 60 minuuttia? Kiitos kysymyksestä ja yritetäänpäs tähän vastata. Valmistelu - Osavaiheiden harjoittelu - Toiminnallisten tehtävien harjoittelu Eikös tuo kuulosta samalta kuin urheilijan harjoitellessa omaa suoritusta? Ensin lämmitellään ja herätellään keho, sitten treenataan osavaiheita suorituksesta ja vahvistetaan niitä runsailla toistoilla tarvittaessa linjauksia ohjaten ja hienosäätäen, ja lopuksi yhdistellään ne kokonaiseksi suoritukseksi. Toki urheilijan ja neurologisen kuntoutujan välillä on eroja ja ammatt...