Osittainen selkäydinvamma - terveisiä koulutuksesta!

Osittainen selkäydinvamma

Suomessa 100 henkilöä vuodessa saa selkäydinvaurion, epidemiologisesti 10-83/mljoonaa ihmistä kohden. Suomessa on arvioitu olevan noin 3000 selkäydinvammakuntoutujaa. Riskiryhmä on 16-30-vuotiaat miehet. (Tiedot Selkäydinvamma - Käypä hoito, päivitetty 2012)

SCI Facts 2013 (jossa mukana useita tutkimuksia) mukaan uusia selkäydinvammoja tulee 46-81 tapausta/miljoona ihmistä/vuosi, yhteensä 32000/vuosi. Keskiarvoikä on 29-41 vuotta ja 80% on miehiä.

Valladolid on yliopistokaupunki, noin tunnin junamatkan
päässä Madridista. Asukkaita hieman yli 300 tuhatta.

Muutamia poimintoja luentomateriaalista:)

Lähdin Valladolidiin, Espanjaan Bobathin jatkokurssille opiskelemaan lisää osittaisista selkäydinvammoista ja niiden kuntoutuksesta. Bobath -konsepti oli ensimmäisen aamun aiheena ennen terapiasessioita. Kouluttajamme, PT, PhD Julie Vaughan-Graham kertoi tutkimuksestaan The Bobath Concept Delphi Study Defining Clinical Framework 2016. Kyseessä oli laaja kyselytutkimus Ibitan jäsenille, eli Bobath-kouluttajille. Konseptin historian ja määritelmien päivittämisen myötä jäin pohtimaan, teemmekö me todella yksilöllistä fysioterapiaa lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaidemme kanssa? Vai tarjoammeko me heille paketin interventioita? Osaammeko todella 1) analysoida ja arvioida liikkeen laatua eikä vain tehtävän onnistumista, 2) olemmeko riittävän päteviä ja taitavia terapeutteja, jotka osaavat arvioida yksilölliset muutokset liikkumisessa ja 3) ovatko valitsemamme tehtävät merkityksellisiä kuntoutujalle ja spesifisti muokattavissa? Tarkoituksemme ei ole hoitaa diagnoosia vaan "liikettä". Mikä on tyypillinen ja ei-tyypillinen, mikä kompensatorinen liikemalli?

Päivän aikana tutustuin kahteen C5-tason epätäydelliseen selkäydinvaurioon. Molemmilla täysin erilainen toimintakyky. Toinen on pyörätuolissa, vasemmalla puolella alaraajassa heikkoa liikettä, mutta ei pysty istumaan ilman tukea ja kannattelemaan vartaloaan. Toinen kuntoutuja sen sijaan käveli yhden kyynärsauvan turvin, mutta kärsi vartalon ja hartioiden väsymisestä pystyasennossa. Hyvin erilaiset "outcomet", molemmilla taustalla moottoripyöräonnettomuus ja saman tason vamma. Tähän ei "interventiopaketti" toimi, täytyy analysoida yksilöllisesti liikunta-ja toimintakyky sekä miettiä yhdessä asiakkaan kanssa merkitykselliset, häntä motivoivat tavoitteet ja tehtävät. 

61% selkäydinvammoista, jotka on todettu totaalivammoiksi ovatkin osittaisia. 41% näistä on tetraplegiavammoja. Kanadassa selkäydinvammat ovat muuttuneet viime vuosien aikana enemmän "incomplete"-vaurioiksi, ja tämä siitä syystä, että siellä on panostettu aikaiseen dekompressiiviseen operaatioon ja anterioriseen fiksaatioon. Kouluttajamme esimerkki koski erästä nuorta poikaa, jolla todettiin heti vaurion tapahduttua totaalivaurio, mutta aikaisen operatiivisen hoidon myötä toipui nopeasti ja siirtyi jatkokuntoutukseen kyynärsauvoila kävellen. Toinen esimerkki oli demo-rouvamme, jolla todettiin C5 tason totaalivaurio moottoripyöräonnetomuuden seurauksena. Hänelle oli tehty dekompressiivinen operaatio ja fiksaatio 14 kk sitten ja tänään hän käveli yhden kyynärsauvan turvin saliimme. Tutustuin sitten Käypä Hoito-suositukseemme ja miten siinä on huomioitu tuo varhainen dekompressiivinen operaatio ja fiksaatio.

• - Varmaa käsitystä dekompressiivisen toimenpiteen merkityksestä tuoreen selkäydinvamman hoidossa ja yksiselitteistä suositusta dekompression tarpeellisuudesta tai ajoituksesta ei voida esittää, koska hermovamman toipuminen eriasteisesti on mahdollinen myös ilman leikkausta, eikä varhainenkaan leikkaus toisaalta takaa toipumista.

• - Välitöntä leikkaushoitoa kuitenkin puoltavat useat jälkiseurantatutkimukset, joissa selkärangan tukevoittaminen ja selkäydinkanavan dekompressio näyttävät edistävän hermovauriosta toipumista.

Furlan et al. julkaisivat vuonna 2011 tutkimuksen, jossa oli koottu kyseiseen asiaan liittyviä tutkimuksia ja johtopäätös on, että aikainen 8-24 tunnin kuluessa tehty dekompressio voi parantaa kliinisiä ja neurologisia tuloksia sekä vähentää terveydenhuollon kustannuksia. Lähde liitteenä.

Vesa Lehtola väitteli tänään aiheesta "Yksilöllinen fysioterapia auttaa liikekontrollin häiriöstä johtuvaan alaselkäkipuun"- Onnea Vesalle upeasta työstä! Mielestäni tämä on tärkeää myös neurologisten kuntoutujien kanssa - yksilöllinen fysioterapia. Samasta diagnoosista huolimatta oirekuvat voivat olla täysin erilaisia. Bobath -menetelmä perustuu analyysiin ja arvioon, jonka pohjalta tehdään yksilöllinen suunnitelma fysioterapialle. Tärkeää on ymmärtää laskevien ja nousevien ratojen merkitys liikkeelle ja kouluttajamme sanoin: "Teen kaiken fysioterapian perustuen neurofysiologiaan."

Tällaisia asioita nousi luennoilta ja käytännön opetuksista tähän mennessä. Mielenkiintoista oli kuulla tuon akuuttihoidonkin/operaation merkityksestä, vaikkemme fysioterapeutteina siihen puutukaan. Hyperrefleksiasta on tullut paljon oppia ja miten sen hallintaa voidaan ohjata kuntoutujalle, tai miten sitä voidaan käyttää fasilitaatiossa kuntoutujan hyväksi. Tulossa kurssilla vielä kriittistä tarkastelua mm. painokevennetystä kävelyharjoittelusta.

Buenos Dias,
TAB

Linkki Vesa Lehtolan väitöstiedotteeseen:

http://www.uef.fi/-/yksilollinen-fysioterapia-auttaa-liikekontrollin-hairiosta-johtuvaan-alaselkakipuun

Furlan et al 2011: Timing of decompressive surgery of spinal cord after traumatic spinal cord injury: an evidence-based examination of pre-clinical and clinical studies. Journal of Neurotrauma