Kollegiaalisuus - Respect!

"Listen to everyone and learn from everyone.

Because nobody knows everything,

but everyone knows something!"

Olen juuri palannut kotiin upealta Turun reissulta! Kiitos Lounais-Suomen Fysioterapeutit ry:lle hienosti järjestetystä 90-vuotisjuhlasta ja huikeasta juhlaseminaarista, jossa puhujat olivat alamme asiantuntijoita tuleksesta neurologiseen ja kivusta psykofyysiseen. Useiden kollegoiden kanssa juttelimme muun muassa siitä, miten upeita tutkimuksia on tehty, ihmisten hoitaminen fysioterapian avulla on holistisempaa ja ennen kaikkea suuntaukset lähenevät koko ajan toisiaan. Kahden päivän aikana oli aistittavissa vahva kollegiaalisuus ja useat luennoijat viittasivat toistensa luentoihin ja nostivat esille muita uranuurtajia fysioterapian saralla. Aivan upeaa kuulua tähän porukkaan!

Vesa Lehtola aloitti aamun yhteenvedolla omasta väitöksestään ja alaselän aktiivisen fysioterapian tarkentumisella. Tutkimusasettelulla on iso merkitys ja fysioterapiassa menetelmät tulee olla tarkasti mietitty asiakkaan ongelmaan sopivaksi. Burana ei auta kaikkeen eikä kuntosali ole ensimmäinen vaihtoehto hermokipuiselle. Sen lisäksi että aivot tuottaa liikkeen ja tuntokokemuksen, tulisi meidän ymmärtää vielä enemmän oppimisen taustoja feedback-feedforward mekanismin kautta.

Niklas Särkilahti tarkasteli luennollaan Whiplash-oireiden diagnosointia ja hoidon tilaa Suomessa tällä hetkellä. Retkahdusvammat eivät välttämättä näy MRI- tai rtg-kuvissa, mutta oirekuvat voi olla laajoja. Tutkimustiedon puute on tällä hetkellä suurin haaste näitä asiakkaita hoidettaessa. Luennolla näytetty potilas-case herätti itselle useita kysymyksiä kivun vaikutuksesta korteksiin ja esimerkiksi vestibulaarijärjestelmään. Oireet potilas-casella kun näyttivät melko lailla hemioireilta kun pään asentoa muutettiin.

Faskioiden ihmeelliseen maailmaan meidät vei Tiina Suopanki-Lahtinen, jonka luennolla itse en ole aiemmin ollut. Tämä rempseä ja asian ytimessä oleva fysioterapeutti on varmasti nähnyt paljon ja kokemus on valtaisa. Luento oli hetkessä ohi ja katselinkin jo missä hänet voisin tavata seuraavan kerran. Oli mahtava huomata useat yhteneväisyydet neurofysiologian ja faskiamaailman kesken. Pinnallisen faskian alueella sijaitsevat sensoriikan kannalta merkittävät painetta, kosketusta ja lämpöä aistivat reseptorit. Syvän faskia tensiota sen sijaan aktivoivat mekanoreseptorit ja vapaat hermopäätteet kollageenisäikeiden välityksellä.

Neurofysiologiaa viime aikoina päntänneelle tämä rakenteiden avaaminen ja tarkempi tarkastelu lisäsi tietoisuutta kudostasolla. Näistä reseptoreista välittyy taasen tieto korteksille muun muassa dorsal-column medial-lemniscus -radan ja spinothalaamisen radan kautta. Aistimuksen tapahduttua, feedforward mekanismit ohjaavat toimintaa eri laskevien ratojen kautta aiotun liikkeen ja toiminnan aikaansaamiseksi.

Lymfaterapeutti Tom Väisänen antoi päivän päätteeksi perusteellisen ja hyvän paketin lymfaterapian tilasta Suomessa tällä hetkellä. Alkuun oli tietysti myös ihan perustietoa lymfakierrosta ja miten siihen voidaan lymfaterapialla vaikuttaa. Hoidon kannalta merkittävä useimmissa tapauksissa on kompressiohoito! Ja mikäli turvotusta ei hoideta, vaikuttaa se eri kudosten väliseen liukumiseen (mm. faskiat), nivelten liikkuvuuteen ja tietysti voi aiheuttaa ihomuutoksia ja säärihaavoja.

Juhlien jälkeen ja "jäykän AY-asian" herättäessä enemmän hilpeyttä kuin ahdistusta...

Toisen päivän luennot olivat Tapio Ojalan "Kipu kokemuksena", Kirsi Säynevirran "Tanssi mukana neurolgisessa kuntoutuksessa" ja Tiina Granön "Psykofyysinen fysioterapia osana ahdistuksen ja stressin hallintaa".

Paljon asiaa asiakkaan kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja sen tärkeydestä koko terapian onnistumisessa. Kipu kokemuksena on eri kuin sensorinen tuntemus ja siihen vaikuttaa useat eri tekijät. Kipu koetaan hyvin eri tavalla ja siihen vaikuttavat fyysisen ja psyykkisen kokemuksen lisäksi muun muassa ympäristö, perimä ja sukupuoli. Näihin voidaan usein vaikuttaa vuorovaikutuksella! KIPU KUULUU ELÄMÄÄN!

Kirsin esitys tanssin vaikutuksista aivovammakuntoutujan toipumiseen sisälsi tutkittua tietoa tanssiterapiasta kuntoutusmuotona. Tulokset ovat tekeillä vielä, mutta luento kertasi miten monipuolisesti musiikilla ja tanssilla on vaikutuksia eri aivojen osien aktivoinnissa. Luennolla oli myös case-esitys nuoresta miehestä, joka intensiivisen kuntoutuksen, osaavien ammattilaisten ja sisukkaiden vanhempien avulla on kuntoutunut täysin autettavasta nuoresta, omassa kodissa asuvaksi mieheksi. Tanssi ja musiikki olivat hänen harrastuksiaan ennen vammautumista ja myös ne ovat palanneet antamaan sisältöä hänen elämään.

Iltapäivällä hiljennyttiin vielä oman kehon kuunteluun ja hengittämiseen ja taisi meillä olla pikku minuuttidiskokin!

Kollegiaalisin terveisin,
TAB