Hands On - Rohkeudella ja rakkaudella kollegat!

Mr.Paatelma - Hands On!
Fysioterapialehdessä 5/2017 oli artikkeli: Markku Paatelma "Tohtori, joka ei luovu kliinisestä työstä". Juttu oli pitkälti kokeneen kollegamme tarinaa fysioterapiasta ja kouluttautumisesta ja elämästä! Jutusta haluan nostaa esiin myös Markkua huolestuttavan asian valmistuvien fysioterapeuttien kädentaidoista. Opetuksen rahoituksen kiristyminen on vaikuttanut käytännön opetuksen vähenemiseen, kentälle tulevat opiskelijat osaavat hakea tietoa, mutta käytännön toteuttaminen on haastavaa.


Kun kädentaitoja aiemmin arvostettiin, nykyään tuntuu korostuvan ohjaajan rooli ja neuvotaan "kädet irti potilaasta", sanoo Paatelma.

Tämä "Hands on" -asia on pohdituttanut Markun jutun lisäksi tällä viikolla useissa eri tilanteissa. Keskiviikkona lehtitoimittaja teki juttua lastemme fysioterapeutista, joka on kokenut NDT-terapeutti. Keskustelimme muun muassa siitä, että miten lasta ohjataan terapiassa. Tavoitteenahan on, että hiljalleen lapsi oppii taitoja ja tekee itse, mutta usein siihen vaaditaan paljon sensomotorista ohjausta ja harjoittelua, jotta tietty taito opitaan. Eli alkuvaiheessa usein käytetään "Hands on"- ohjausta!

Kolmas tilanne tuli esille asiakkaan kanssa, kun teimme harjoitteita side silmillä. Eli poissuljimme häneltä yhden kompensaatiokeinon posturaalisen kontrollin harjoitteissa. Selitin hänelle, miksi näin teimme, ja mitä sillä tavoittelimme. Tämän jälkeen hänellä oli käytössään muut aistikanavat. Tunnon avulla ja terapeutin "Hands on" -ohjauksella liikeharjoituksissa ja asennon hallinnassa mahdollistivat hänelle erilaisen keinon oppia ja vähensivät kompensaatiota, jota useimmat AVH-kuntoutujamme tekevät näön avulla.

Side silmille - Mihin aistikanaviin haluamme vaikuttaa?

Lauantaiaamuna somessa keskustelin vielä Helsingin ja Kouvolan kollegoiden kanssa AVH-kuntoutuksen tilasta tänä päivänä. Kuvalehden artikkeli 09/2016, jossa Mika Koskinen kommentoi AVH-kuntoutuksen tilannetta alkeelliseksi ja olevan "lapsen kengissä" on kiertänyt Facebookissa uudelleen. Siinä on melko karrikoiden jaoteltu, mitä kukin terapeutti tekee. Toivon, että vuodessa olisimme menneet hieman eteenpäin. Useampi terapeutti ajattelee toivottavasti jo kokonaisuutta ja toimitaan moniammatillisesti sen eteen. Liiallinen roolittaminen terapian suhteen ei ole hyväksi. Osaamme eri asioita ja ehkä katsomme asioita hieman eri oppien mukaan, mutta sama ihminen neurofysiologineen ja plastisuuksineen se on joka tapauksessa.

Keskustelussa heräsi huoli myös toimintaterapeuttien opetuksesta ja osaamisesta. Saavatko he tarpeeksi koulussa välineitä kuntoutujan sensomotoriseen ohjaukseen ja käden taitoja terapian toteuttamiseen? Toimintaterapeuttiopiskelija oli ollut kollegani koulutuksessa "sensoriikan merkityksestä käden kuntoutuksessa" ja matkalla kotiin, opiskelija oli todennut että koulussa painotetaan nykyään paljon ohjaajana olemisen roolia. Eli jos fysioterapiaopiskelijoilla käden taidot jäävät vähäisiksi opiskeluaikana niin eivät taida kollegat olla sen paremmassa osassa.

Sukat ja kengät jalassa vai ilman?
Mitä se "Hands on" / handling skills / fasilitaatio sitten on? Berta Bobath jo vuonna 1978 oli huomannut, että käsittelyllään hän pystyi ohjaamaan kuntoutujan liikettä. Tänä päivänä fasilitoinnista tai terapeuttisesta käsittelystä puhutaan kliinisenä taitona, jota terapeutti toteuttaa. Fasilitointiin voi sisältyä ympäristön tai somatosensorisen informaation manipulointia, tehtävän osaharjoittelua tai koko tehtävän suorittamista, tai jopa verbaalista ohjausta tai vihjeiden antoa. Tavoitteena on saada kuntoutujalle paras mahdollinen kokemus liikkeestä.

"Hands on" -voi olla korjaavaa, tukevaa, informoivaa, ohjaavaa, stimuloivaa tai jopa vaatia liikettä tapahtumaan. Tavoitteena saada kuntoutujalle somatosensorista informaatiota, jonka avulla kuntoutuja voi kehittää ja parantaa omaa asennon tai liikkeen hallintaa. Kosketuksella voidaan muodostaa kitkaa, venyttää tai aiheuttaa painetta. Se voi tuottaa traktiota, kompressiota tai rotaatiota, se voi vaatia stabiliteettia tai mobiliteettia, riippuen ongelmasta ja toiminnan tavoitteesta. "Hands on" ohjaa kuntoutujaa liikkumaan optimaalisemmin, taloudellisemmin ja ilman kompensaatiota. Liikkeen oppimisen kannalta sensoriikka on siis avainasemassa ja siihen tarvitaan Hands On!

Eiköhän siis kääritä hihat kollegat ja tehdään se mikä on meidän ammattitaitoa? Ohjaamisen ja robottiharjoittelun voi ohjata joku muukin, mutta Hands On, on meidän erikoisosaamistamme!

Rohkeudella ja rakkaudella,
TAB








Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

EI IKINÄ

Kuva
Miten minusta tuli fysioterapeutti ja kouluttaja? Eihän näin pitänyt IKINÄ käydä.. Useasti olen polkuani ja tarinaani miettinyt, ja kaikessa ei-ikinä -kavalkaadissaan se on suorastaan hämmentävän upea.  Miten Norssin lukion liikuntalinjalta, Jyväskylästä päädyttiin JAMKiin ja fysioterapialinjalle? Yritin kyllä kaikkeni vielä pääsykokeiden haastattelussakin ettei minua valittaisi kouluun. Kerroin haastattelijalle, että "olen täällä vain kun johonkin piti hakea ja tavoitteeni on päästä liikunnalle". Kuitenkin pääsykokeet menivät muutoin ilmeisesti hyvin, koska kutsu fysioterapeuttiopintoihin tuli ja syksyllä 1997 aloitin opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 42 muun kokelaan kanssa. Ensimmäisen vuoden jälkeen ajattelin, että onpas tämä tylsää ja mitäköhän muuta sitä voisi tehdä. Päätin pitää välivuoden ja ilmoitin opintojen päättämisestä kansliaan. Ihminen, joka on tottunut suorittamaan aina kaiken vähintään kohtuullisella tasolla, oli uuden edessä. Mitäs sitten? Tuolloin pe...
Lue lisää

Miks me ollaan kiinnostuneita siitä ns. paremmasta puolesta avh-kuntoutujilla?

Kuva
Bobath peruskurssi Oulussa jatkuu ensi viikolla ja maanantaina heti aamusta aloitetaan tentillä. Osallistujat ovat saaneet kaksi viikkoa aikaa lukea ja muistella ensimmäisen viikon teoriaa ja käytäntöä, ja huomenna sitten nähdään, mitä jäi mieleen ja mitä tulee kerrata lisää. Bobath peruskurssin sisältö teorioineen, käytännön harjoitteluineen ja kotona tehtävien töiden myötä on laaja määrä uutta ja syventävää tietoa neurologisen potilaan kuntoutuksesta. Teoriassa keskitytään tyypillisen liikkumisen ja toiminnan kuvaamiseen, kerrataan anatomiaa ja biomekaniikkaa käytäntöön linkittäen, syvennetään osaamista neurofysiologiasta, motorisen kontrollin ja oppimisen teorioista, uudelleen oppimisen ja neuroplastiuuden mahdollisuuksista, sekä pyritään ymmärtämään sairauden tai vamman patofysiologian vaikutuksista näihin kaikkiin. Opettajana olen huomannut viime aikoina, miten vähän peruskoulussa ehditään opettaa neurologisesta kuntoutuksesta. Peruskurssille tulee sekä fysio- että toimintaterapeu...
Lue lisää

Neurologinen kuntoutus - Miks just Bobath?

Kuva
"Jos ihminen on oikeesti kokenut tällaisen muutoksen elämässään, että hän on sairastunut tai vammautunut näin vakavasti, minä olen sitä mieltä, että hän on oikeutettu maailman parhaaseen terapiaan ja kuntoutukseen." Näinhän se on ja ehkä tämä on se jokin, joka minua työssäni ajaa eteenpäin. Pitkästä aikaa kuitenkin blogien äärelle. Ollut paljon kaikkea muuta, joten kirjoittelu ollut tauolla. Kuitenkin nyt oli taas sen verran ajatuksia, että ehkä voisi jotain kirjoitella tännekin. Siitähän se sitten lähti: Bobath on niin mun juttu ja niin tuntuu olevan monen muunkin tuttavan kollegan, jotka työskentelevät aikuisten neurologisten kuntoutujien kanssa . Kai se vaan niin on, että samankaltaiset ajatukset ja päämäärät ohjaavat samanlaiset ihmiset samoille poluille. Tässä blogissa kirjoitan siis Bobath lähestymistavasta aikuisneurologisessa kuntoutuksessa. Bobath-lähestymistapa on saanut alkunsa 1950 luvulta ja nyt 74 vuotta myöhemmin, nimi on säilynyt ja joitain ajatuksia alkutaip...
Lue lisää