Osittaisesta selkäydinvammasta kuntoutuminen vaatii yksilöllistä ja spesifiä fysioterapiaa!

Osittainen selkäydinvamma. aivoverenkiertohäiriö, aivovamma, ms-tauti, Parkinson, ALS ym. ovat neurologisia sairauksia. Niiden kuntoutuksesta käytetään yleistermiä neurologinen fysioterapia. Mitä se sitten on? Tiedämme, että Suomessa on useita tapoja ja käytäntöjä tehdä neurologista fysioterapiaa. Tules-fysioterapiassa kenttä ja palvelun kirjo on varmasti yhtä upeaa. Useita suuntauksia ja menetelmiä on kehitetty, mutta myös paljon teknologiaa, mikä tulee varmasti osaksi työtämme. Somen myötä kuntoutujamme ovat myös yhä tietoisempia mahdollisuuksista ja meidän ammattilaisten tehtävä olisikin ohjata ja neuvoa heitä parhaamme mukaan heille sopivissa terapiamuodoissa ja lähestymistavoissa.

Bobath lähestymistapa on tärkeä omassa työssäni ja viime vuosina se on kehittynyt yhä parempaan suuntaan, huomioiden ihmisen yksilönä, biomekaanisena, neurofysiologisen ja anatomisena liikkujana ja osallistujana. Jokaisen kuntoutujan terapia suunnitellaan yksilöllisesti ja kuntoutujan tavoitteista ja voimavaroista lähtien.

Kesän alussa minulle tuli asiakas lähetteellä fysioterapiaan. Taustalla hänellä oli kasvaimen seurauksena syntynyt osittainen selkäydinvamma. Hän olisi ollut oikeutettu fysioterapiaan terveyskeskuksessa lääkinnällisenä kuntoutuksena, mutta sinne soittaessaan ja tiedustellessaan oliko heillä erikoisosaamista osittaisen selkäydinvamman kuntoutuksesta, oli hänelle vastattu, että ihan perusfysioterapiaa on, mutta ei heillä kukaan ole näihin erikoistunut. Tämän johdosta hän valitsi kuntoutuksen yksityiseltä sektorilta, lähetteellä ja itse-maksavana. Useita kertoja hänelle kerrottiin, että hän olisi ollut oikeutettu tk:n fysioterapiaan, mutta hän ei halunnut vaihtaa. Jakson aikana kuntoutuja sanoi myös useasti, että ei hänelle ole tehty koko puolen vuoden aikana mitään näitä harjoitteita, joita nyt teimme fysioterapiassa. Hänen kipeisiin ja kireisiin jalkateriin oli koskenut ainoastaan sairaanhoitaja, koska hän oli toivonut. Neurologinen fysioterapia voi ja tulee olla spesifi, yksilöllisesti suunniteltu prosessi, eikä terapiainterventioita toistavaa liikeharjoittelua kuten kävelyharjoittelua ja kuntosalia. Alla on lyhyt kuvaus kesän terapiajaksosta ja huomioitavaa on, että kävelyn osavaiheita harjoiteltiin terapiassa, kävelyharjoitteita hän teki itse. Kymmenen fysioterapiakerran jälkeen hänen oli mahdollista tehdä kävelyt pikkukepin turvin kun aiemmin apuvälineenä oli ollut rollaattori.

Terapian aloitimme usein jalkaterän lihaksien fasilitoinnilla ja intrinsic-lihaksia aktivoiden. Jalkaterät olivat aluksi lähes kosketusarat ja hyperrefleksiaa lievästi. Jo ensimmäisen terapian aikana jalat asettuivat lattialle, ilman että olisivat koskettaessaan lattiaa nousseet takaisin ilmaan. Body schemassa oikea alaraaja oli enemmän kadoksissa ja kun painoa olisi pitänyt siirtää oikealle jalalle, työntyi jalka voimakkaasti varpaille ja vartalo pois oikealta. Tukivaiheen löytäminen oli siis erityisen hankalaa, saati tasapainoinen seisoma-asento. Oikean jalan "puskeminen" aiheutti alkuun suuren kaatumisriskin, mutta terapian edetessä tasapaino varmistui ja kuntoutuja kertoi selviytyvänsä paremmin päivittäisistä toiminnoista ilman tukea ja pystyi toimiaan kaksikätisesti. Tällaisia tilanteita olivat muun muassa housujen pukeminen, suihkussa käynti ja omaisen avustaminen. Kepin vaihtuessa kävelyn apuvälineeksi, oli paremmat mahdollisuudet helpottaa lonkan koukistajien ja lähentäjien kireyttä aktivoimalla lantion ja lonkan ojentajia pystyasennossa. Hiljalleen terapian edetessä vartalon hallinta ja spesifi liikeharjoittelu alkoivat sujua yhä paremmin.

Kuntoutuja on edelleen oikeutettu lääkinnälliseen kuntoutukseen terveyskeskuksessa, mutta ei halua sinne mennä. Teimme palautteen lääkinnällisen kuntoutuksen työryhmälle, jotta voisimme jatkaa fysioterapiaa, mutta palveluseteliä ei myönnetty. Syynä oli, että on niin paljon omia fysioterapeutteja tk:lla. Tulevaa sotea ja valinnanvapautta pohdin tämän casen seurauksena - miten siinä huomioidaan erikoisosaaminen, onko kuntoutujilla oikeasti mahdollisuus valita se heille parhaiten sopiva terapeutti ja miten he voivat saada siitä riittävästi tietoa? Tämä jäänee nähtäväksi, mutta toivotaan, että ne jotka näitä palveluita
tarvitsevat saavat parhaan mahdollisen avun.

Iloisena ja useiden onnistumisten jälkeen tyytyväisenä erosimme kuntoutuja kanssa ja toivon, että hänellä olisi mahdollisuus vielä saada tarvitsemaansa terapiaa.

Kesäisin terveisin,
TAB