"Hands on" ja teknologia - mahdollisuuksien combo?

Teknologia osana kuntoutusta on herättänyt paljon keskustelua kentällä. Omassa työssäni yksilöterapia on 60 min hyvin yksilöllistä ohjausta ja paljon fasilitointia, mutta kollegoiden kanssa olemme paljon keskustelleet myös teknologian interventioista. Nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta on hyvä pohtia miten niitä voidaan käyttää tehokkaasti ja saada hyviä tuloksia. Lainasin Ville Tuomisen (Fysioline Oy) tekstistä osan, koska yhdyn muutamiin ajatuksiin hänen kanssa:
- Teknologia tuli jo
- Laitteesta hyvä renki
- Ei korvaa terapeuttia

"Teknologia osana kuntoutusta ei ole tulevaisuutta vaan tätä hetkeä. Teknologian vaikuttavuudesta on kerätty paljon näyttöä ja sen avulla on saavutettu erinomaisia kuntoutustuloksia myös Suomessa. Hiljalleen teknologia raivaa tietään eteenpäin, mutta yleisellä tasolla kuntoutusalan haasteena on kuitenkin vielä robotiikan, virtuaalimaailmojen ja liikesensorien valjastaminen osaksi kuntoutusta."

"Laitteen tulee olla hyvä renki, isäntä ei koskaan. Moderni kuntoutusteknologia ei korvaa terapeuttia, ammattilaista, vaan vapauttaa terapeutin kädet ja katseen arvioimaan sekä valmentamaan kokonaisuutta. Kaikilla pitäisi tavoitteena olla, että teknologiaa hyödyntäen pystytään tarjoamaan laadukasta kuntoutusta isommalle joukolle kuntoutujia."

Ville Tuominen, Myyntitiimin päällikkö Fysioline Oy 

(Lähde:https://kuntoutusyrittajat.fi/kuukauden-kumppani-fysioline/)

Teknologiset ratkaisut kuntoutuksessa ovat lisääntyneet parin viimeisen vuoden aikana hurjasti. Useissa kuntoutuslaitoksissa on panostettu teknologiaan ja nyt myös useat sairaalat ovat alkaneet hankkia kalliita laitteita voidakseen tarjota entistä tehokkaampaa hoitoa jo akuuttivaiheessa. Neurologisen fysioterapian tavoite on aina ollut parantaa sairauden tai vamman kohdanneen kuntoutujan liikkumista, toimintakykyä ja elämänlaatua.

Mitä se sitten on? Siis neurologinen fysioterapia. Jokainen alalla työskentelevä tietää, että terapiaa on monenlaista kuten on terapeuttejakin. Työtä tehdään suurella "syrämmellä", mutta miten ja miksi? Uusia interventioita tulee jatkuvasti ja niitä otetaan käyttöön into piukkana. Kilpailu on kovaa ja usein näissäkin isommilla on suuri etu hankkeissa. Menneinä vuosina on törmätty tutkimustiedon vähäisyyteen ja puuttumiseen. Interventioita on kokeiltu kaikille kuntoutujaryhmille ja päädytty heikkoihin tuloksiin. Fysioterapeutit on opetettu ja maksajatahot vaativat, että menetelmien tulee olla näyttöön perustuvia. Terapeuttien tehtävä onkin oppia ja ymmärtää hermoston plastisuuden mahdollisuudet ja miten niihin voidaan vaikuttaa, sekä motorisen oppimisen mekanismit, jotka vaikuttavat interventioiden kautta kuntoutujiimme. Tällöin hyödymme myös tutkimustiedosta ja osaamme hyödyntää sitä työssämme.

Toivon teknologisista interventioista vielä lisää laadukasta tutkimustietoa ja ennalta valituille kohderyhmille, jolloin voimme kohdentaa oikeat interventiot siitä hyötyville. On ymmärrettävä, miten menetelmällä voidaan vaikuttaa aivojen ja hermoston plastisuuteen, tukeeko se normaaleja liikemalleja ja biomekaniikkaa. Toinen tärkeä asia on pohtia, mihin halutaan vaikuttaa? Onko kuntoutujalla osittainen vamma selkäydintasolla, joka vaikuttaa usein esimerkiksi CPG (central pattern generators)-toimintaan. Vai onko kyseessä laaja aivoverenvuoto, joka vaikuttaa ylä- ja alaraajan selektiiviliikkeisiin kun kortikospinaalirata ei toimi vai onko vaurio aiheuttanut ongelmia vartalon hallintaan eli posturaaliseen kontrolliin, koska reticulospinaaliradat eivät toimi. Kun tunnistamme vaurion ja analysoimme sen aiheuttamat ongelmat, osaamme valita myös oikeat terapiamenetelmät tai interventiot joilla kuntoutujiamme auttaa. 

Osaavien ammattilaisten käsissä teknologiset ratkaisut antavat parhaan lisähyödyn kuntoutujalle. Kuntoutumisen ja plastisuuden kannalta tärkeää on saada paljon toistoja. Olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa kuntoutujista hyötyy spesifistä ja yksilöllisestä Hands On terapiasta, mutta toistojen mahdollistamiseksi pohtinut myös voisiko jonkin teknologisen ratkaisun avulla saada lisää laadukkaita toistoja. Oppimisen ja "uudelleen oppimisen" kannalta toistot ovat tärkeitä ja puhutaankin usein, että sen tulisi tapahtua 24/7, jotta uudet liikemallit ratautuvat ja vahvistuvat. Näin meillä on mahdollisuus saada muutoksia aikaan neurologisen kuntoutujan liikkumisessa ja toimintakyvyssä.


Miten tämän teknologian lisääminen sitten on mahdollista taloudellisesti ja tehokkaasti? Kuntoutuskeskuksissa voidaan harjoittaa muun terapian lisäksi teknologian avulla, mutta pienillä yksityisillä ei välttämättä ole varaa investoida. Yksilöterapiakäynnit tulee mielestäni käyttää spesifiin ohjaukseen ja fasilitointiin, ei laitteiden käytön seuraamiseen. Esimerkiksi motomediä voi polkea ja käsiharjoitteluun tarkoitettuja sovelluksia voi pelata ilman että fysio- tai toimintaterapeutti istuu vieressä. Fysioterapeutti on liikkeen asiantuntija ja yksilöllisesti arvioidaan mitä laitteita tai millaisesta teknologiasta kuntoutuja hyötyy. Rinnalla kuljetaan, mutta vahtia ei tarvitse.

Ehkä meidän fysioterapeuttien on hyvä miettiä miksi joku toinen menetelmä sopii toiselle ja jokin toinen ei, eikä aina verrata menetelmiä keskenään. Tutkimuksissa pyritään aina etsimään tehokkain interventio, mutta suuri osa tutkimuksistakin on näyttänyt että yksi ei ole ylitse muiden. Menetelmiä tulee lisää ja ne muuttuvat, mutta ihminen ja siihen liittyvät tieteenalat pysyvät (toki tieto tarkentuu jatkuvasti!).

"Tieto lisää tuskaa.. ainakin tieto siitä, että paljon on vielä opittavaa!"

Rohkeutta kaikille syksyyn,
TAB