Kollegani Tarja Arvola kirjoitti moniamatillisuudesta Fysioterapia-lehdessä 5/2017. Otsikolla "Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan" ollut kirjoitus kuvasi lyhyesti moniammatillisen yhteistyön tilaa terveydenhuollossa tällä hetkellä. Kuntoutuslaitoksissa ja julkisella sektorilla tähän on parhaat edellytykset ehkä pienillä paikkakunnilla, jossa yhteiset asiakkaat tunnetaan. Huolena kuitenkin on, että hyviä käytäntöjä on myös purettu säästöjen edeltä. Aiheesta on puhuttu aika kauan - en edes muista mistä saakka? Opiskeluaikanani 90-luvun lopussa muistan aiheen olleen paljon esillä, mutta melko lailla teorian tasolla. Hiljalleen se alkoi käynnistyä julkisessa terveydenhuollossa ja kuntoutuslaitoksissa, joissa useat toimijat tekivät yhdessä töitä saman katon alla. Oman "mutuni" mukaan yritystä on ollut kehittää toimintamalleja myös yksityiselle sektorille, mutta palveluntarjoajien pirstaleisuus fyysisesti on ollut haaste.
Oman kuntoutujan kohdalla esimerkiksi puheterapia ja neuropsykologia tarjotaan Jyväskylästä, toimintaterapia Jämsästä ja fysioterapia Muuramesta. Tämä esimerkki nyt varmaan on kaikista mahtavin sillisalaatti, silti olemme olleet jo yhteydessä ainakin puhelimitse, sähköpostilla ja nyt vihdoin tapaammekin koko porukalla. Mielestäni yhteinen tahtotila on tärkeää tällaisissa tilanteissa. Ja mielestäni olemme onnistuneet varsin hyvin. Tietysti vaatii myös avustajilta ja omaisilta sekä hoitohenkilökunnalta hyvää organisointia, että kaikki toteutuvat sopuisasti kuntoutujaa väsyttämättä. Tärkeä rooli on myös näillä 24/7 kuntoutujan kanssa olevilla ja heidän huomioimisella moniammatillisessa kentässä.
Mitä se moniammatillisuus sitten on parhaimmillaan? En osaa sanoa, mutta toivon olevani viisaampi tulevaisuudessa. Haaveenani olisi toimia saman katon alla yhdessä eri terapeuttien kanssa ja kirsikkana iin päällä olisi tietysi lääkäri/neurologi. Oman tiedon jakaminen näissä mahdollistaa kaikkien oppimisen, auttaa ymmärtämään ja toisaalta auttaa asiakkaan kuntoutusta eteenpäin. Omat kokemukset ovat neurologisen kuntoutuksen puolelta, mutta hyvin toimiessaan istuu myös kipupotilaiden, tules-potilaiden, mielenterveyskuntoutujien ja muiden sairausryhmienkin kuntoutuksessa. Palaverit ja yhteiset suunnitelmat ovat tärkeitä, mutta olisimmeko valmiita tekemään myös terapiassa yhteistyötä? Yhteisterapian lisäksi voisi toisinaan olla terapiat peräkkäin. Esimerkkinä fysioterapeutti voisi aloittaa yhdessä asiakkaan kanssa ennen puheterapiaa tai toimintaterapiaa. Fysioterapiassa voisi aktivoida posturaalista kontrollia, ohjata asentohoidoissa, valmistella yläraajan ja lavan käden hienomotorisia harjoitteita varten ja niin edelleen. Tämän jälkeen puheterapiassa äänen ja puheen tuottaminen voisi olla helpompaa, toimintaterapiassa käden harjoitteiden tekeminen sujuvampaa ja taloudellisempaa. Neuropsykologien harjoitteet voisivat hyötyä myös kehon hahmottamiseen liittyvistä tehtävistä ennen tapaamista. Toki näissä tilanteissa on huomioitava kuntoutujan jaksaminen. Hoitohenkilökunta, avustajat ja kuntoutuja itse ovat asiantuntijoita jaksamiseen liittyvissä asioissa.
Moniammatillisuus ja kollegiaalisuus ovat olleet sosiaalisessa mediassa hiljattain esillä ja mielestäni nämä tulisi muistaa koko terveydenhuoltoalalla. Liitteenä lääkäriopiskelija Saku Pelttarin kirjoitus lääkärilehdestä. Ammattilaisten on hyvä tiedostaa myös oman osaamisen rajat ja ohjata kuntoutuja/asiakas tarvittavalle taholle. Fysioterapeuttien eettisistä ohjeista poimittua:
- sitoutuu itsensä, ammattitaitonsa ja ammattialansa kehittämiseen
- toimii kollegiaalisesti
- tunnistaa oman ammatillisen osaamisensa rajat
Tässä vain muutamia eettisiä ohjeita, mutta uskon näiden olevan yhteneviä useiden terveydenhuollon ammattilaisten ohjeistuksessa.
Liitteet
http://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/kollegiaalisuus-ei-ole-laakareiden-yksinoikeus/
Lähde
Tarja Arvolan kirjoitus Fysioterapia-lehdessä 5/2017
Syksyisin terveisin,
TAB
Oman kuntoutujan kohdalla esimerkiksi puheterapia ja neuropsykologia tarjotaan Jyväskylästä, toimintaterapia Jämsästä ja fysioterapia Muuramesta. Tämä esimerkki nyt varmaan on kaikista mahtavin sillisalaatti, silti olemme olleet jo yhteydessä ainakin puhelimitse, sähköpostilla ja nyt vihdoin tapaammekin koko porukalla. Mielestäni yhteinen tahtotila on tärkeää tällaisissa tilanteissa. Ja mielestäni olemme onnistuneet varsin hyvin. Tietysti vaatii myös avustajilta ja omaisilta sekä hoitohenkilökunnalta hyvää organisointia, että kaikki toteutuvat sopuisasti kuntoutujaa väsyttämättä. Tärkeä rooli on myös näillä 24/7 kuntoutujan kanssa olevilla ja heidän huomioimisella moniammatillisessa kentässä.
Kommentit
Lähetä kommentti