Mitä teen ja miksi? Miten voisimme olla vielä parempia kuntoutuksen ammattilaisia?

Kiitos kollegat!

Tämä blogi on ollut haastava kirjoittaa. Olen pohtinut oman työni tekemistä, sen vaikuttavuutta ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Olen keskustellut usean kollegani kanssa työstämme avh- ja aivotraumakuntoutuksessa sekä yleisesti neurologisten kuntoutujien parissa. Halu tehdä vaikuttavaa fysioterapiaa on positiivinen haaste meille jokaiselle ja on ihana huomata että on useita kollegoita lähellä, jotka ajattelevat samoin. 

Valintojen edessä?

Neurologi Mika Koskinen on jo pitkään tuonut esille asiaa aivoverenkiertohäiriöiden akuuttihoidon hienosta tasosta Suomessa, mutta peräänkuuluttanut myös heikkoa kuntoutusinterventiota akuuttivaiheen jälkeen. Harva kuntoutuja saa tarvitsemaansa moniammatillista kuntoutusta oikea-aikaisesti ja riittävän intensiivisesti, ja toiset eivät saa sitä lainkaan. 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/09/avhn-hoito-hyvaa-kuntoutus-kangertaa

Asiasta on puhuttu jo useiden vuosien ajan ja itse pohdin tätä asiaa nyt fysioterapeutin näkövinkkelistä. Viime viikon koulutuksen jälkeen, jonka aiheena oli yläraajan toiminnallinen palautuminen neurologisella kuntoutujalla, mietin paljon omaa osaamistani ja myös miten fysioterapiaa Suomessa tehdään neurologisten kuntoutujien kanssa. Kurssilla käytiin monipuolisesti läpi mitä muutoksia neurofysiologiassa tapahtuu aivovamman tai -infarktin sattuessa, mutta myös mahdollisuuksia kuntoutuksessa mikäli aivojen plastisuus ymmärretään ja hermostoa osataan oikein aktivoida/fasilitoida. Sensomotorisen systeemin merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa AVH-kuntoutuksessa.

Harjoitteiden kuvausta in Spanish...

Koulutus oli antoisa ja vaikka välillä tuntuikin, että uuden tiedon määrällä ja kertauksella ei ole rajaa, niin tiivis paketti saatiin kuitenkin kasaan ja tämän kanssa palasin kotoiseen Suomeen. Kaksi päivää meni palautumiseen ja yritin nollata ajatuksia ennen töihin paluuta. Tänään kuitenkin aloitin urakkaa ja oli hieno huomata muutosta omassa kliinisessä päättelyssä ja toisaalta käden taitojen ja fasilitaation tarkkuutta. Kyllä tuommoinen tiukka viiden päivän teoriarummutus ja käytännön harjoittelu on uskomaton lisä omaan työhön, ja toisaalta muuttamaan omia käytänteitä paremmiksi.

Muutokset kävelyssä ja liikkumisessa tai käsien toiminta tai toimimattomuus on usein se, minkä ulkopuolinen huomaa aivoinfarktin tai aivoverenvuodon sairastaneen ihmisen olemuksesta. Apuvälineenä voi olla alkuun pyörätuoli tai kävelykeppi tai omainen auttaa liikkumisessa. Taustalla voi olla myös oman kehon hahmottamiseen liittyviä ongelmia tai kognitiivisen toiminnan ongelmia. Harvoin kuitenkaan lääkärit tai terapeutit tai hoitohenkilökunta jne. ymmärtävät, että vaurion tullessa esimerkiksi vasempaan aivopuoliskoon, se ei ainoastaan vaurioita oikeaa raajaparia, mutta myös osittain vartalon toimintaa vasemmalla puolella. Kurssilla terapiasessiot aloitettiinkin usein ns. paremman puolen vartaloa aktivoivilla harjoitteilla, joiden kautta saatiin parempia tuloksia myös vastakkaiselle puolelle. Suuri osa näistä jalan ja käden ei -toivotuista reaktioista (jalka yliojentuu ja nilkka kiertyy ulos tai käsi nousee koukkuun ja hartia kiertyy taakse) johtuu nimenomaan heikosta vartalon hallinnasta (posturaalisesta kontrollista). Tällöin terapeutin tulee osata analysoida ongelma, ohjata kuntoutujaa löytämään oikea ja parempi vartalon hallinta ja vasta sen jälkeen voidaan huomio kiinnittää raajojen selektiiviliikkeiden harjoitteluun. Liian nopeasti etenevä kuntoutus jättää usein vartalon hallinnan huomioinnin vähälle ja ongelmat ovat edessä kun liikkumisen määrää pyritään lisäämään. Kävelyvauhdin lisääminen ei onnistu harjoittelemalla ”kävelyä nopeammin”, vaan on kiinnitettävä huomio liikkeen laatuun aina kantaiskusta, tasapainoisesta tukivaiheesta hyvän vartalon hallinnan avulla sitä seuraavaan heilahdusvaiheeseen.

Yläraajan hienomotoriikan paraneminen tai tarttuminen ei harjaannu nappuloita ja palikoita lootasta toiseen siirtämällä. Ensin on pystyttävä oikeanlaiseen tarttumiseen eli ojentamaan yläraaja hartiatasoon sormet ja ranne ojennettuna, jonka jälkeen on mahdollista tarttua esineisiin ilman patologista liikemallia. Tällainen yläraajan asento vaatii hyvän vartalon hallinnan ja lapaluun asennon kontrollin (scapula setting). Mikäli tätä ei saavuteta ja jatketaan käden muihin harjoitteisiin, on jossain vaiheessa seinä vastassa. ”Minkä taakseen jättää sen edestään löytää!” Tavoitteena tulisi siis olla normaalin toiminnan palauttaminen, ei patologisten kaavojen vahvistaminen ja sitä kautta jäykkyyden, huonon tasapainon tai kipujen lisääminen.

Tässä muutamia asioita, joita näemme näiden kuntoutujien arjessa fyysisen toimintakyvyn kannalta. On hyvä, että fysioterapeutit perehtyvät asioihin, joita työssään kohtaavat. Itse haluan oppia ja kehittyä, jotta voin tehdä oikeita asioita kuntoutujien kanssa ja perustella ne myös. Bobath-terapiamenetelmä on laadullinen menetelmä, joka yksilöllisesti suunnitellaan asiakkaan voimavaroja hyödyntäen ja heikkouksia kehittäen. Terapiassa korostuu terapeutin ammattitaito ja osaaminen. Ibita.org –sivustolla on tarkemmin Bobath-lähetymistavasta ja miten se ajan myötä on päivittynyt uusien tutkimusten valossa. Mutta seuraavassa lyhyesti keskeisiä näkökohtia kliiniseen työhömme:

1.     Clinical reasoning and movement analysis

2.     Integrating postural control and task-directed movement

3.     The use of sensory and proprioceptive input

•  The role of facilitation

4.     Issues of active tone

5.     Overall management strategies

6.     Outcome measurement

Lähde:

IBITA Annual General Meeting, September 2006, Last version 13 September 2008

Fantastic Mary Lynch, Senior Bobath Instructor, and the girls

Kaikessa terapiatyössä kuten elämässä yleensä on hyvä muistaa, että Ihminen on kokonaisuus. Psyykkistä ja sosiaalista osa-aluetta ei saa myöskään unohtaa. Neuropsykologit, puheterapeutit, toimintaterapeutit jne. ovat oman alansa asiantuntijoita ja kaikille on paikkansa ja aikansa. Tulevaisuudessa olisi hienoa jos saisimme tämän moniammatillisen yhteistyön entistä paremmin toimimaan ja kuntoutujat saisivat oikeassa ajassa parhaan mahdollisen hyödyn terapioista.

Reippautta syksyyn kaikille,
TAB