Neurologinen fysioterapia, minun juttu, hämmentävän koukuttava ala, salapoliisityötä ja siistiä ajatusten ja vinkkien prosessointia, joiden seurauksena yksilöllinen ja usein hyvin spesifi projekti yhdessä kuntoutujan kanssa. Kaikki päivät ovat niin erilaisia, kaikki yksilöt ovat omalaatuisia ja jokainen hetki on täynnä ihmeitä kohtaamisesta, ja vuorovaikutuksesta, sisältäen onnenkyyneleitä ja hikipisaroita. Kertovat kovasta työstä, jota kaikki kuntoutujat ovat valmiina tekemään omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ja entäs sitten nämä päähenkilöt, aivan upeat ja ihmeelliset kuntoutujat. Kuntoutujat, jotka päivästä toiseen taistelevat ja kuntouttavat itseään kohti parempaa liikettä ja toimintaa. Fysioterapeuttina mietin usein heidän omistautumistaan prosessiin, miten he avaavat oman tarinansa minulle ja ovat valmiita kirjoittamaan sitä yhdessä ensitapaamisesta eteenpäin.
Miten meidän polut sitten ovat kohdanneet, sitä ei tarina kerro. Jokainen löytää oman kohtalotoverinsa usein sattuman kautta, mutta mikäli olen osa toisen ihmisen tarinaa, olisi kiva tehdä siitä tarinasta kuntoutujan näköinen ja kokoinen.
Näitä tarinoita olen saanut nyt tehdä jo yli 20 vuoden ajan ja erilaisten tarinankertojien kanssa. Tämä syksy erityisesti on pysäyttänyt aika ajoin pohtimaan, mikä minun rooli tässä tarinassa on, miten minä voin tarinan kulkuun vaikuttaa ja mikä muodostuu koko tarinan juoneksi.
Mitä se sitten yleensä vaatii? Näiden päähenkilöiden toiminta on usein muuttunut onnettomuuden, sairastumisen tai muun satttuman myötä, ja elämä on muuttunut hetkessä siitä, mitä se ennen oli. Muutos vaikuttaa kokonaisvaltaisesti fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen elämään. Usein kuitenkin alun epätoivo ja usko paremmasta saa päähenkilöt käärimään hihat ja aloittamaan työt. Tähän he tarvitsevat verkoston, jossa on koko kuntoutustiimi, läheiset, ystävät ja koko lähiverkosto. Toisinaan verkosto voi olla rajallisempi ja silloin hoitohenkilökunnan rooli korostuu ja antaa toivoa jokaiselle.
Tässä on viime aikoina kollegoiden kanssa taas mietitty, että miten me voidaan parhaiten olla avuksi ihmisille kun he oppivat uudelleen kävelemään, tuntemaan ja tunnistamaan oman muuttuneen kehon, liikuttamaan kehoaan erilaisissa ympäristöissä ja olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja toimimaan mahdollisimman hvyin arjen askareissa. Neurologiset kuntoutujat ovat usein vaativa kuntoutujapopulaatio, jolla on hyvin yksilölliset ja erityiset tarpeet kuntoutukselle. Käypä hoito -suositukset tai yleiset hoito-ohjeet eivät valitettavasti sovi yksilöille, joiden fysioterapeuttinen liike- ja toimintadiagnoosi on jokaisella erilainen. Ne voivat toimia henkilöillä, joiden kliininen kuva on mieto ja muutos toimintakyvyssä on vähäinen. Roolihahmot, joita minä tapaan vastaanotollani, omaavat kuitenkin usein joko motorisia ja/tai sensorisia ongelmia, hahmottamisen vaikeuksia, posturaalisen kontrollin haasteita ja/tai heidän tunteet ja kognitio voivat olla muuttuneet tai häiriintyneet.
Jos mietitään, mitä he tarvitsevat kuntoutukselta tai mikä olisi heille tärkeää. Miten he voisivat uudelleen oppia parhaiten taitoja, jotka helpottavat arjessa olemista ja selviytymistä, tai mahdollistavat paluun rakkaaseen harrastukseen tai miellyttävään työhön. Motorisen oppimisen kannalta olisi erityisen tärkeää muistaa:
Kortikaalinen uudelleenjärjestäytyminen ja neuroplastisuus on riippuvaista tavoitteellisista, tehtäväkohtaisista ja haastavista harjoituksesta, eikä pelkästä liikkeiden toistoista. Harjoittelun tulisi olla sopivan/riittävän vaikeaa, vaatien uuden oppimista ja tarkkaavaisuutta motorisen ongelman ratkaisemiseksi. Harjoittelun tulee olla progressiivista ja mahdollisimman optimaalisesti mukautettua ”repetition without repetition - toistoa ilman toistoa”. Motivaation merkitystä ei voi väheksyä hermoston plastisuudelle. Tämän vuoksi tavoitteiden asettelussa tärkeää on huomioida kuntoutujan omat tavoitteet ja löytää ne, koska ne ovat tärkeässä roolissa motivaatiolle ja kuntoutumiselle. Niiden eteen jokainen kuntoutuja on valmis tekemään töitä ja ne kuljettavat tarinaa eteenpäin.
Bobath -terapeutit ohjaavat päähenkilöitään kliinisen päättelyprosessin pohjalta. Tavoitteiden saavuttamiseksi pohditaan mistä ohjauskeinoista he hyötyvät eniten. Bobath -terapeutit pohtivat tavoitteiden kannalta oleellisia tekijöitä, joihin ohjausta tarvitaan ja valitsevat työkalupakistaan tarvittavat. Työkalupakissa voi olla manuaaliset, verbaaliset tai ympäristön avulla tapahtuvat fasilitointikeinot, toisinaan tehtävä tai harjoite, tai mahdollisesti jokin välineistö ohjaavat harjoittelua ja niiden käyttö on erityisen suositeltavaa, kun yksilölliset tarpeet niin vaativat. Jokainen päähenkilö vaatii tarkkaa tarinan tarkastelua, kerrontaa ja johtopäätöksiä, joiden pohjalta lopullinen teos valmistuu. Näiden tarinoiden lukemiseen en varmaan koskaan kyllästy, ne ovat aina erilaisia, niissä on kaikissa kunkin päähenkilön omat sivujuonet ja tarinan lopetus on aina arvoitus.
Toivon kaikille erilaisten tarinoiden kertojille ja lukijoille rikkautta ja rakkautta syksyyn.
TAB
Kommentit
Lähetä kommentti