Moniammatillisuus - sanahelinää vai todellinen mahdollisuus?

Kollegani Tarja Arvola kirjoitti moniamatillisuudesta Fysioterapia-lehdessä 5/2017. Otsikolla "Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan" ollut kirjoitus kuvasi lyhyesti moniammatillisen yhteistyön tilaa terveydenhuollossa tällä hetkellä. Kuntoutuslaitoksissa ja julkisella sektorilla tähän on parhaat edellytykset ehkä pienillä paikkakunnilla, jossa yhteiset asiakkaat tunnetaan. Huolena kuitenkin on, että hyviä käytäntöjä on myös purettu säästöjen edeltä. Aiheesta on puhuttu aika kauan - en edes muista mistä saakka? Opiskeluaikanani 90-luvun lopussa muistan aiheen olleen paljon esillä, mutta melko lailla teorian tasolla. Hiljalleen se alkoi käynnistyä julkisessa terveydenhuollossa ja kuntoutuslaitoksissa, joissa useat toimijat tekivät yhdessä töitä saman katon alla. Oman "mutuni" mukaan yritystä on ollut kehittää toimintamalleja myös yksityiselle sektorille, mutta palveluntarjoajien pirstaleisuus fyysisesti on ollut haaste.

Oman kuntoutujan kohdalla esimerkiksi puheterapia ja neuropsykologia tarjotaan Jyväskylästä, toimintaterapia Jämsästä ja fysioterapia Muuramesta. Tämä esimerkki nyt varmaan on kaikista mahtavin sillisalaatti, silti olemme olleet jo yhteydessä ainakin puhelimitse, sähköpostilla ja nyt vihdoin tapaammekin koko porukalla. Mielestäni yhteinen tahtotila on tärkeää tällaisissa tilanteissa. Ja mielestäni olemme onnistuneet varsin hyvin. Tietysti vaatii myös avustajilta ja omaisilta sekä hoitohenkilökunnalta hyvää organisointia, että kaikki toteutuvat sopuisasti kuntoutujaa väsyttämättä. Tärkeä rooli on myös näillä 24/7 kuntoutujan kanssa olevilla ja heidän huomioimisella moniammatillisessa kentässä.




Mitä se moniammatillisuus sitten on parhaimmillaan? En osaa sanoa, mutta toivon olevani viisaampi tulevaisuudessa. Haaveenani olisi toimia saman katon alla yhdessä eri terapeuttien kanssa ja kirsikkana iin päällä olisi tietysi lääkäri/neurologi. Oman tiedon jakaminen näissä mahdollistaa kaikkien oppimisen, auttaa ymmärtämään ja toisaalta auttaa asiakkaan kuntoutusta eteenpäin. Omat kokemukset ovat neurologisen kuntoutuksen puolelta, mutta hyvin toimiessaan istuu myös kipupotilaiden, tules-potilaiden, mielenterveyskuntoutujien ja muiden sairausryhmienkin kuntoutuksessa. Palaverit ja yhteiset suunnitelmat ovat tärkeitä, mutta olisimmeko valmiita tekemään myös terapiassa yhteistyötä? Yhteisterapian lisäksi voisi toisinaan olla terapiat peräkkäin. Esimerkkinä fysioterapeutti voisi aloittaa yhdessä asiakkaan kanssa ennen puheterapiaa tai toimintaterapiaa. Fysioterapiassa voisi aktivoida posturaalista kontrollia, ohjata asentohoidoissa, valmistella yläraajan ja lavan käden hienomotorisia harjoitteita varten ja niin edelleen. Tämän jälkeen puheterapiassa äänen ja puheen tuottaminen voisi olla helpompaa, toimintaterapiassa käden harjoitteiden tekeminen sujuvampaa ja taloudellisempaa. Neuropsykologien harjoitteet voisivat hyötyä myös kehon hahmottamiseen liittyvistä tehtävistä ennen tapaamista. Toki näissä tilanteissa on huomioitava kuntoutujan jaksaminen. Hoitohenkilökunta, avustajat ja kuntoutuja itse ovat asiantuntijoita jaksamiseen liittyvissä asioissa.


Moniammatillisuus ja kollegiaalisuus ovat olleet sosiaalisessa mediassa hiljattain esillä ja mielestäni nämä tulisi muistaa koko terveydenhuoltoalalla. Liitteenä lääkäriopiskelija Saku Pelttarin kirjoitus lääkärilehdestä. Ammattilaisten on hyvä tiedostaa myös oman osaamisen rajat ja ohjata kuntoutuja/asiakas tarvittavalle taholle. Fysioterapeuttien eettisistä ohjeista poimittua:

- sitoutuu itsensä, ammattitaitonsa ja ammattialansa kehittämiseen
- toimii kollegiaalisesti
- tunnistaa oman ammatillisen osaamisensa rajat

Tässä vain muutamia eettisiä ohjeita, mutta uskon näiden olevan yhteneviä useiden terveydenhuollon ammattilaisten ohjeistuksessa.
              Yhdessä olemme enemmän (kuten nämä mussukat Berliinin eläintarhassa tänä kesänä)!




Liitteet
http://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/kollegiaalisuus-ei-ole-laakareiden-yksinoikeus/

Lähde
Tarja Arvolan kirjoitus Fysioterapia-lehdessä 5/2017

Syksyisin terveisin,
TAB

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

EI IKINÄ

Kuva
Miten minusta tuli fysioterapeutti ja kouluttaja? Eihän näin pitänyt IKINÄ käydä.. Useasti olen polkuani ja tarinaani miettinyt, ja kaikessa ei-ikinä -kavalkaadissaan se on suorastaan hämmentävän upea.  Miten Norssin lukion liikuntalinjalta, Jyväskylästä päädyttiin JAMKiin ja fysioterapialinjalle? Yritin kyllä kaikkeni vielä pääsykokeiden haastattelussakin ettei minua valittaisi kouluun. Kerroin haastattelijalle, että "olen täällä vain kun johonkin piti hakea ja tavoitteeni on päästä liikunnalle". Kuitenkin pääsykokeet menivät muutoin ilmeisesti hyvin, koska kutsu fysioterapeuttiopintoihin tuli ja syksyllä 1997 aloitin opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 42 muun kokelaan kanssa. Ensimmäisen vuoden jälkeen ajattelin, että onpas tämä tylsää ja mitäköhän muuta sitä voisi tehdä. Päätin pitää välivuoden ja ilmoitin opintojen päättämisestä kansliaan. Ihminen, joka on tottunut suorittamaan aina kaiken vähintään kohtuullisella tasolla, oli uuden edessä. Mitäs sitten? Tuolloin pe...
Lue lisää

Miks me ollaan kiinnostuneita siitä ns. paremmasta puolesta avh-kuntoutujilla?

Kuva
Bobath peruskurssi Oulussa jatkuu ensi viikolla ja maanantaina heti aamusta aloitetaan tentillä. Osallistujat ovat saaneet kaksi viikkoa aikaa lukea ja muistella ensimmäisen viikon teoriaa ja käytäntöä, ja huomenna sitten nähdään, mitä jäi mieleen ja mitä tulee kerrata lisää. Bobath peruskurssin sisältö teorioineen, käytännön harjoitteluineen ja kotona tehtävien töiden myötä on laaja määrä uutta ja syventävää tietoa neurologisen potilaan kuntoutuksesta. Teoriassa keskitytään tyypillisen liikkumisen ja toiminnan kuvaamiseen, kerrataan anatomiaa ja biomekaniikkaa käytäntöön linkittäen, syvennetään osaamista neurofysiologiasta, motorisen kontrollin ja oppimisen teorioista, uudelleen oppimisen ja neuroplastiuuden mahdollisuuksista, sekä pyritään ymmärtämään sairauden tai vamman patofysiologian vaikutuksista näihin kaikkiin. Opettajana olen huomannut viime aikoina, miten vähän peruskoulussa ehditään opettaa neurologisesta kuntoutuksesta. Peruskurssille tulee sekä fysio- että toimintaterapeu...
Lue lisää

Neurologinen kuntoutus - Miks just Bobath?

Kuva
"Jos ihminen on oikeesti kokenut tällaisen muutoksen elämässään, että hän on sairastunut tai vammautunut näin vakavasti, minä olen sitä mieltä, että hän on oikeutettu maailman parhaaseen terapiaan ja kuntoutukseen." Näinhän se on ja ehkä tämä on se jokin, joka minua työssäni ajaa eteenpäin. Pitkästä aikaa kuitenkin blogien äärelle. Ollut paljon kaikkea muuta, joten kirjoittelu ollut tauolla. Kuitenkin nyt oli taas sen verran ajatuksia, että ehkä voisi jotain kirjoitella tännekin. Siitähän se sitten lähti: Bobath on niin mun juttu ja niin tuntuu olevan monen muunkin tuttavan kollegan, jotka työskentelevät aikuisten neurologisten kuntoutujien kanssa . Kai se vaan niin on, että samankaltaiset ajatukset ja päämäärät ohjaavat samanlaiset ihmiset samoille poluille. Tässä blogissa kirjoitan siis Bobath lähestymistavasta aikuisneurologisessa kuntoutuksessa. Bobath-lähestymistapa on saanut alkunsa 1950 luvulta ja nyt 74 vuotta myöhemmin, nimi on säilynyt ja joitain ajatuksia alkutaip...
Lue lisää