Sanna Hosion blogit

”Ymmärräthän Kalle, että sinä olet invalidi ja pyörätuolissa”? Kuntoutumista ei enää kahden vuoden jälkeen tapahdu, joten kuntoutustakaan ei enää tarvita”. Näillä sanoin Kalle tuli kohdatuksi kuntoutussuunnitelmapalaverissa ja kuntoutusta vähennettiin radikaalisti, mutta miksi. Vuosi tämän jälkeen Kalle soitti minulle ja kertoi, kuinka oli juuri eilen käynyt rollaattorin kanssa kävellen hakemassa postin ulkoa (100m) ja liikkuu sisällä myös sen turvin, pääsee itse hoitamaan puutarhaansa ja on saanut itse kunnostettua terassin, vaikka vuosi sitten sanottiin ettei onnistu ja pystyasennon harjoittelu on täysin turhaa. Mitä siis on tapahtunut? Kallen elämä sai dramaattisen käänteen, kun äkillinen infektio johti selkäydinvammaan. Vamma, tuhoisa isku, vei häneltä liikuntakyvyn ja pakotti hänet arvioimaan kaiken uudelleen. Ensimmäiset kuukaudet olivat täynnä epävarmuutta ja kipua. Sairaalasänkyyn sidottuna Kalle kamppaili uuden elämänsä todellisuuden kanssa. Lääkärit rajoittivat hänen liik

Otsikko ja tämän blogin teema sai alkunsa youtube -videon jälkeen, jossa kollegani Reija Karjalaisen kanssa keskusteltiin selkäydinvammakuntoutuksesta. Totesin jossain vaiheessa keskustelua, että "paljonhan meillä kuluu aikaa terapiassa valmisteluun ja osavaiheiden harjoitteluun, kävelyä sinällään ei välttämättä harjoitella lainkaan, vaan se on sitten omaa harjoittelua". Tästä oli herännyt kysymyksiä kuulijoilta: Mitä te sitten oikeesti teette siellä fysioterapiassa 60 minuuttia? Kiitos kysymyksestä ja yritetäänpäs tähän vastata. Valmistelu - Osavaiheiden harjoittelu - Toiminnallisten tehtävien harjoittelu Eikös tuo kuulosta samalta kuin urheilijan harjoitellessa omaa suoritusta? Ensin lämmitellään ja herätellään keho, sitten treenataan osavaiheita suorituksesta ja vahvistetaan niitä runsailla toistoilla tarvittaessa linjauksia ohjaten ja hienosäätäen, ja lopuksi yhdistellään ne kokonaiseksi suoritukseksi. Toki urheilijan ja neurologisen kuntoutujan välillä on eroja ja ammatt